1918

Tapahtumia

Tammikuu – maaliskuu

• 8. tammikuuta – Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson piti ”Neljäntoista kohdan puheensa”, missä hän luonnosteli ensimmäisen maailmansodan jälkeistä uutta Eurooppaa. Puheen katsotaan johtaneen Kansainliiton syntyyn.
• 18.–19. tammikuuta – Venäjän perustuslakia säätävä kansalliskokous kokoontui ainoaan istuntoonsa.
• 22. tammikuuta – Ukraina julistautui itsenäiseksi.
• 27. tammikuuta - Suomen sisällissota puhkeaa.
• 6. helmikuuta – Britanniassa naiset saivat äänioikeuden. Äänioikeusikäraja oli 30 vuotta kun se miehillä oli 21 vuotta. Naisten äänioikeusikäraja laskettiin 21 vuoteen vuonna 1928.
• 10. helmikuuta – Venäjä keskeytti Saksan kanssa käymänsä rauhanneuvottelut Brest-Litovskissa.
• 14. helmikuuta – Venäjä siirtyi gregoriaaniseen ajanlaskuun, edellinen päivä oli juliaanisen kalenterin mukaan 1. helmikuuta.
• 16. helmikuuta – Liettua julistautui itsenäiseksi.
• 18. helmikuuta – Saksa aloitti uudelleen sotatoimet Venäjää vastaan.
• 21. helmikuuta – Viimeinen Carolinanaratti-papukaijalajin tunnettu edustaja kuoli Cincinnatin eläintarhassa.
• 24. helmikuuta – Viro julistautui itsenäiseksi.
• 25. helmikuuta – Saksa miehitti Viron pääkaupungin Tallinnan.
• 3. maaliskuuta – Ensimmäinen maailmansota: Itävalta-Unkari ja Saksa sekä Venäjä solmivat Brest-Litovskin rauhan, sota itärintamalla päättyy.
• 4. maaliskuuta – Ensimmäinen vahvistettu espanjantautitapaus havaittiin Yhdysvaltain armeijan Camp Funstonin koulutusleirillä Fort Rileyssä Kansasissa.
• 5. maaliskuuta – Venäjän pääkaupunki siirrettiin Pietarista Moskovaan.
• 21. maaliskuuta – Toinen Sommen taistelu alkoi länsirintamalla.
• 23. maaliskuuta – Saksalainen 210 mm Pariisi-rautatietykki alkoi tulittamaan Pariisia 114 kilometrin päästä. Tykki ampui maalis-elokuussa 1918 saksalaisten lähteiden mukaan 367 laukausta, ranskalaisten mukaan 320 laukausta, joista 183 putosi Pariisiin. 256 ihmistä kuoli ja 620 haavoittui tykin tulesta.
• 25. maaliskuuta – Valko-Venäjä julistautui itsenäiseksi.

Huhtikuu – kesäkuu

• 1. huhtikuuta – Britannian Kuninkaalliset ilmavoimat (RAF) perustettiin yhdistämällä Royal Flying Corps ja Royal Naval Air Service.
• 12. huhtikuuta - Saksan Itämeren-divisioona valloittaa Helsingin ja pitää valtausparaatin seuraavana päivänä.
• 21. huhtikuuta – Saksalainen sotilaslentäjä Manfred von Richthofen (Punainen Paroni) kuoli ilmataistelussa saatuaan luodin osuman sydämeensä Sommen yläpuolella.
• 28. huhtikuuta – Arkkiherttua Frans Ferdinandin Sarajevossa murhannut Gavrilo Princip kuoli vankilassa.
• 14. toukokuuta – Venäjän sisällissota: vapaaehtoinen vallankumousarmeija, myöhempi tšekkoslovakialainen legioona aloitti taistelun bolsevikkeja vastaan.
• 26. toukokuuta – Georgia julistautui itsenäiseksi.
• 28. toukokuuta – Armenia ja Azerbaidžan julistautuivat itsenäisiksi.
• 1. kesäkuuta – Ensimmäinen maailmansota: Belleaun metsän taistelu alkoi.

Heinäkuu – syyskuu

• 6. heinäkuuta – Vasemmistoeseripuolueen kapina alkoi Moskovassa. He murhasivat Saksan suurlähettilään Wilhelm von Mirbach-Harffin provosoidakseen uuden sotatilan Saksan ja Venäjän välille.
• 11. heinäkuuta – Liettuan kuningaskunta julistettiin.
• 15. heinäkuuta – 6. elokuuta – Toinen Marnen taistelu käytiin. Kyseessä oli viimeinen merkittävä saksalaisten hyökkäys länsirintamalla ja se päättyi saksalaisten tappioon kun ympärysvallat aloittivat panssarivaunujen tukeman vastahyökkäyksen saksalaisten sivustaan.
• 17. heinäkuuta – Venäjän keisari Nikolai II perheineen surmattiin Jekaterinburgissa.
• 1. elokuuta – Venäjän sisällissota: Britannian joukot miehittivät Arkangelin, komentajan käskettiin tukea Valkoista armeijaa.
• 8. elokuuta – Amiensin taistelu: Australian ja Kanadan joukot aloittivat hyökkäyksen Saksan linjoja vastaan, saksalainen kenraali Erich Ludendorff kutsui päivää myöhemmin mustaksi päiväksi Saksan armeijalle.
• 12. elokuuta – Urachin herttua Wilhelm Karl Florestan Gero Crescentiusille lähetettiin kutsu tulla Liettuan kuninkaaksi nimellä Mindaugas II.
• 30. elokuuta – Eseripuolueen Faina Kaplan ampui Venäjän johtajaa Vladimir Leniniä, samana päivänä murhattiin Venäjän poliittisen poliisin Pietarin-päällikkö Moisei Uritski.
• 29. syyskuuta – Ympärysvaltojen joukot murtautuivat länsirintamalla saksalaisten Hindenburg-linjan läpi.
• 29. syyskuuta – Bulgaria pyysi ensimmäisenä keskusvalloista aselepoa sen jälkeen kun serbialaisten, ranskalaisten ja kreikkalaisten joukkojen syyskuun puolivälissä aloittama hyökkäys oli murtanut bulgarialaisten puolustuslinjat Makedoniassa.

Lokakuu – joulukuu

• 3. lokakuuta – Saksan keisari Vilhelm II nimitti Max von Badenin Saksan kansleriksi.
• 28. lokakuuta – Tšekkoslovakia julistautui itsenäiseksi.
• 30. lokakuuta – Mudroksen aselepo : Turkki ja ympärysvallat solmivat aselevon.
• 2. marraskuuta – Urachin herttualle lähetetty kutsu tulla Liettuan kuninkaaksi peruttiin ja hyväksyttiin perustuslaki, jossa ei mainittu valtiomuotoa.
• 3. marraskuuta – Itävalta-Unkari solmi aselevon ympärysvaltojen kanssa.
• 8. marraskuuta – Saksan armeija poisti uskollisuutensa keisarilta.
• 9. marraskuuta – Saksan keisari Vilhelm II:n ilmoitettiin luopuneen kruunusta.
• 10. marraskuuta – Sosiaalidemokraatti Friedrich Ebert perusti Saksan uudeksi hallitukseksi kansanvaltuutettujen neuvoston.
• 11. marraskuuta – Saksa solmi aselevon ympärysvaltojen kanssa.
• 11. marraskuuta – Itävalta-Unkarin hallitsija, Itävallan keisari Kaarle I luopui kruunusta.
• 11. marraskuuta – Puola julistautui itsenäiseksi.
• 14. marraskuuta – Kenraali Józef Piłsudskista tuli Puolan valtiojohtaja.
• 14. marraskuuta – Tomáš Masaryk valittiin Tšekkoslovakian presidentiksi.
• 16. marraskuuta – Unkari julistettiin tasavallaksi.
• 18. marraskuuta – Latvia julistautui itsenäiseksi.
• 22. marraskuuta - Puna-armeija aloitti hyökkäyksen Viroon Narvan rajakapungissa.
• 28. marraskuuta – Puna-armeija valtasi Narvan rajakaupungin Viron rajalla.
• 1. joulukuuta – Islannista tuli Tanskan alainen autonominen kuningaskunta.
• 1. joulukuuta – Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskunta, myöhempi Jugoslavia perustettiin.
• 1. joulukuuta – Ruotsin naiset saivat äänioikeuden.
• 21. joulukuuta - Puna-armeija eteni Virossa ja valtasi Tartton kaupungin.
• 27. joulukuuta – Ison-Puolan kapina alkoi.
• 30. joulukuuta – Ensimmäiset suomalaisvapaaehtoiset ns. I Suomalainen Vapaajoukko saapuivat Tallinnaan ja osallistuivat Viron tasavallan joukkojen tukena Viron vapaussotaan.

Suomi

Tammikuu – maaliskuu

Suomen itsenäisyyden tunnustaminen:

• 4. tammikuuta – Ranska, Ruotsi, Saksa ja Venäjä
• 5. tammikuuta – Kreikka
• 10. tammikuuta – Norja ja Tanska
• 11. tammikuuta – Sveitsi
• 13. tammikuuta – Itävalta-Unkari
• 28. helmikuuta – Alankomaat
• 2. maaliskuuta – Vatikaani
• 25. tammikuuta – Suomen senaatti julisti suojeluskunnat maan viralliseksi armeijaksi nimellä Suomen tasavallan joukot.
• 26. tammikuuta – Suomen työväen toimeenpaneva komitea teki päätöksen vallankumouksen aloittamisesta. Työväen järjestyskaartit ja Helsingin punakaarti yhdistyivät Suomen punaiseksi kaartiksi.

Suomen sisällissota:

Katso myös: Suomen sisällissodan aikajana

• 6. tammikuuta – Helsingin järjestyskaarti vaihtoi nimensä punakaartiksi ja julistautui sosiaalidemokraattisesta puolueesta riippumattomaksi.
• 9. tammikuuta – Kaksi punakaartilaista kaatui Sipoon kahakassa, kun Helsingin punakaarti otti yhteen paikallisen suojeluskunnan kanssa Sipoossa. Svinhufvudin senaatti lähetti ratsumestari Harald Åkermanin Ruotsiin ostamaan aseita suojeluskunnille ja järjestelemään jääkärien paluuta Suomeen.
• 12. tammikuuta – Eduskunta päätti antaa senaatille valtuudet lujan järjestysvallan luomiseen porvaripuolueiden äänin 97–85.
• 13. tammikuuta – Lenin lupasi Suomen punakaarteille suuren asetoimituksen.
• 15. tammikuuta – 30 vuotta Venäjän armeijassa palvellut kenraaliluutnantti Carl Gustaf Emil Mannerheim valittiin Sotilaskomitean puheenjohtaksi Claes Charpentierin tilalle.
• 16. tammikuuta – Senaatti myönsi rahoituksen poliisivoimien perustamista varten ja ilmoitti bolševikkien Suomen aluekomitealle, ettei niitä oltu suunnattu maassa vielä olevaa venäläistä sotaväkeä vastaan. Vasemmisto tulkitsi, että hallituksen poliisivoimat oli näin ollen muodostettu Suomen työväenliikkeen kukistamiseksi.
• 18.–19. tammikuuta – Mannerheimin johtama sotilaskomitea siirtyi Helsingistä Vaasaan.
• 19. tammikuuta – Luumäen suojeluskunta takavarikoi Taavetissa Viipurista Mikkeliin matkalla olleesta työväen järjestyskaartin asejunasta 70 kivääriä ja 10 000 patruunaa.
• 19.–20. tammikuuta – Viipurissa käytiin Pietisen tehtaan kahakka, jota osa tutkijoista pitää sisällissodan alkuna.
• 21. tammikuuta – Lappeenrannan järjestyskaarti matkusti Luumäelle hakemaan suojeluskuntalaisten kaappaamia aseita takaisin. Syntyneessä Taavetin kahakassa sai surmansa yksi mies kummaltakin osapuolelta.
• 22.–23. tammikuuta – Kiikassa käytiin paikallisen suojeluskunnan ja venäläisen sotaväen välinen Ruotsilan kahakka.
• 23. tammikuuta – Joukko eri puolilta Karjalankannasta koottuja suojeluskuntalaisia yritti miehittää Viipurin, mutta sai haltuunsa vain kaupungin rautatieaseman, jonka jälkeen punakaarti ajoi heidät illansuussa pakoon Viipurinlahdella sijaitsevalle Venäjänsaarelle.
• 24. tammikuuta – Neuvosto-Venäjän sota-asiain kansankomissaari Nikolai Podvoiski antoi uhkavaatimuksen sotatoimista, elleivät suojeluskunnat luovuttaisi aseitaan Karjalassa. Suojeluskunnat alkoivat riisua Karjalan alueen venäläisiä varuskuntia aseista, ensin Sortavalassa ja seuraavana päivänä Joensuussa.
• 25. tammikuuta – Senaatti julisti suojeluskunnat Suomen viralliseksi armeijaksi, minkä työväenliike näki hyökkäyksenä Suomen työväestöä kohtaan.
• 25. tammikuuta – Senaattori Jalmar Castrén neuvotteli Suomen aluekomitean edustajan Ivar Smilgan kanssa venäläisen sotaväen poistamisesta maasta. Tämä ilmoitti venäläisten joka tapauksessa poistuvan Suomesta kahden kuukauden kuluessa.
• 26. tammikuuta – Venäjänsaarelle paenneet suojeluskuntalaiset yrittivät pohjoiseen Säiniön rautatieaseman kautta, mutta joutuivat kahakkaan punakaartilaisten kanssa ja lopulta kotiutettuja venäläisiä matruuseja Pietariin kuljettava juna pakotti heidät vetäytymään. – Senaatti ilmoitti suojeluskuntien aseistariisumisen olevan sotatoimi Suomea vastaan, mikä jälkeen Podvoiski peruutti kaksi päivää aikaisemmin antamansa uhkauksen. – Suomen työväen toimeenpaneva komitea teki lopullisen päätöksen vallankumouksen aloittamisesta. Punakaartien liikekannallepanon oli tarkoitus alkaa seuraavana keskiyönä, mutta Punakaartien yleisesikunta ja Uudenmaan piiriesikunta lykkäsivät operaatiota yhdellä päivällä keskeneräisten valmistelujen vuoksi. – Illalla pidetyssä kokouksessa Työväen järjestyskaartit ja Helsingin punakaarti yhdistyivät Suomen Punaiseksi Kaartiksi. Sisällissodan katsotaan käynnistyneen kello 23, kun Helsingin työväentalon torniin sytytettiin punainen lyhty merkkinä vallankumouksen alkamisesta. – Svinhufvudin senaatti lähetti osan senaattoreista varmuuden vuoksi turvaan Vaasaan.
• 27. tammikuuta – Venäjänsaarelaiset jatkoivat Kuolemajärvelle, jossa käyty Kämärän taistelu oli sisällissodan ensimmäinen varsinainen yhteenotto. Pietarista samana aamuna lähetetty suuri asejuna pääsi läpi suojeluskuntalaisten väijytyksestä ja punakaartit saivat suuren aselastin käyttöönsä. Taistelu kuitenkin hidasti junaa siten, että Savon punakaartit eivät ehtineet saada asetoimitusta ajoissa ja jäivät valkoisten armoille. – Venäläisvaruskuntien aseistariisunta alkoi Pohjanmaalla, jossa käytyä Hulmin taistelua pidetään myös sisällissodan alkuna. – Ylipäällikkö Ali Aaltonen julisti päiväkäskyssään punakaartit tulevan vallankumoushallituksen joukoiksi. Samana päivänä Aaltonen erotettiin ja hänen tilalleen punakaartien ylipäälliköksi valittiin Eero Haapalainen. Työväen toimeenpaneva komitea antoi määräyksen senaattorien ja johtavien porvarillisten poliitikkojen pidätyksestä. Punakaartien liikekannallepano Helsingissä käynnistyi myöhään illalla. Turussa ja Kotkassa punakaartit ottivat vallan jo aiemmin päivällä.
• 28. tammikuuta – Mannerheimin johtamat suojeluskuntajoukot aloittivat venäläisten varuskuntien aseistariisunnan Pohjanmaalla. Suurimmat varuskunnat riisuttiin aseista samana päivänä pääosin verettömästi, mutta Vaasassa syntyneessä ammuskelussa kuoli kaksi suojeluskuntalaista ja ainakin 15 venäläistä. Venäläisjoukot luovuttivat vapaaehtoisesti aseensa, jonka jälkeen 5 000 venäläistä sotilasta kuitenkin vangittiin Mannerheimin antamasta vakuutuksesta huolimatta. – Suomen Punainen Kaarti otti haltuunsa Helsingin ja useita muita Etelä-Suomen kaupunkeja. Kullervo Mannerin johtama Suomen kansanvaltuuskunta aloitti Helsingissä toimintansa punaisten hallituksena. – Svinhufvud ja muut Helsinkiin jääneet senaattorit piiloutuivat; Vaasaan lähetetyt senaattorit saapuivat turvallisesti perille, vaikka Vöyrin sotakoululaiset olivat erehdyksessä suistaneet heidän junansa raiteilta Ylistarossa.
• 29. tammikuuta – Mikkelin punakaartit antautuivat valkoisille.
• 31. tammikuuta – Punaiset teloittivat 15 suojeluskuntalaista Suinulan verilöylyssa. – Kristiinankaupungin venäläisen varuskunnan aseistariisunnan myötä koko Etelä-Pohjanmaa oli valkoisten hallussa.
• 1. helmikuuta – Osa Svinhufvudin hallituksen ministereistä aloitti toimintansa Vaasassa, ns. Vaasan senaatti. Vaasan senaatti antoi julistuksen, jossa se kehotti kansalaisia alistumaan hallituksen johtoon vallankaappausta vastaan käytävässä taistelussa ja ilmoitti luovuttaneensa kaiken taistelua koskevan määräysvallan kenraali Mannerheimille. Aseellinen vastarinta hallituksen joukkoja vastaan katsottiin maanpetokseksi. Julistusta levitettiin lentolehtisinä ja sähkeinä ympäri maata, etenkin punaisten hallitsemille alueille. – Suomen kansanvaltuuskunta perusti vallankumousoikeudet. – Punakaartilaiset surmasivat Helsingissä ”Sota-Antiksi” kutsutun nuorsuomalaisten kansanedustajan Antti Mikkolan.
• 2. helmikuuta – Työmies-lehti paheksui valkoisten vankien surmaamista.

– Kansanvaltuuskunta lakkautti porvarilliset sanomalehdet.

– Vilppulan rintaman taistelut käynnistyivät.

– Tervolan taistelu pysäytti punaisten etenemisen Rovaniemelle.

• 3. helmikuuta – Iivo Ahava perusti suomalaisista metsätyöläisistä kootun punakaartin Vienan Karjalassa sijaitsevassa Kantalahdessa.

– Jääkärikapteeni Aarne Sihvo sai komentoonsa Karjalan ryhmän.

– Oskari Tokoi tapasi Pietarissa bolševikkijohtoa, joka lupasi toimittaa Suomeen 10 vaunulastillista viljaa.

– Kansanvaltuuskunta julkaisi Työmiehessä tiedotteen, jossa se totesi vankien väkivaltaisen kohtelun olevan "häpeäksi työväen vallankumoukselle" kun taas "työväen aseellisten vihollisten voittaminen ja kukistaminen on työväen taistelun kunnia" ja kehotti kaikkia työväenkaartilaisia noudattaman yllämainittuja eettisiä periaatteita.

– Oulun valtaus päättyi ja kaupunki siirtyi valkoisten haltuun.

– Ahvenanmaalaisten lähetystö vieraili Ruotsin kuningas Kustaa V:n puheilla ja luovutti joulukuussa kerätyn adressin, jossa vaadittiin saarten liittämistä Ruotsin alaisuuteen.

• 4. helmikuuta – Latvialaisista tarkka-ampujista koostuva Tukumsin komppania lähti Pietarista punaisten avuksi Savon rintamalle. Palkkasoturit osallistuivat Mäntyharjun suunnan taisteluihin viiden päivän ajan, kunnes palasivat Venäjälle tultuaan punaisille liian kalliiksi.

– Graafinen liitto asettui vastustamaan punaisten sanomalehtisensuuria ja Graafisen teollisuudenharjoittajainliitto julisti työsulun, kunnes porvarilehdet pääsevät jälleen ilmestymään.

• 5. helmikuuta – Saksa päätti hajottaa Jääkäripataljoona 27:n, jotta suomalaiset jääkärit voitiin kotiuttaa auttamaan valkoisia.

– Senaatin puheenjohtaja Svinhufvud yritti paeta lentokoneella Helsingistä, mutta moottorivian vuoksi hän joutui palaamaan takaisin piilopaikkaansa. Muita Uudellamaalla piileskeleviä senaattoreita olivat Arthur Castrén, Kyösti Kallio, O. W. Louhivuori, Onni Talas ja E. N. Setälä.

– Punaiset hyökkäsivät Sipoon, Porvoon ja Loviisan seuduilla Itä-Uudenmaan suojeluskuntalaisia vastaan ja ottivat koko alueen haltuunsa parissa päivässä.

• 6. helmikuuta – Vaasan senaatti julkaisi vetoomuksen, jossa kaikkia asekuntoisia miehiä kehotetaan liittymään suojeluskuntiin.

– Mannerheim määräsi työväenlehdet lakkautettaviksi.

– Valkoiset hyökkäsivät ensimmäisen kerran Varkauteen, mutta punaiset pakottivat heidät perääntymään.

– Tornion taistelu päätti Pohjois-Suomen sotatoimet, jonka jälkeen koko Lappi ja Oulun lääni olivat valkoisten hallussa.

– Porin maalaiskunnassa sijaitsevalla Vanhakartanon tilalla käydyn taistelun jälkeen punaiset teloittivat 11 vankia Porin lyseon joukkomurhassa.

• 7. helmikuuta – Uuteenkaupunkiin kokoontuneet Vakka-Suomen suojeluskunnat vetäytyivät jään ylitse kohti Ahvenanmaata.

– Punaiset valtasivat Savon radan varrella sijaitsevan Mäntyharjun.

• 8. helmikuuta – Kuopion valtaus tapahtui verettömästi, kun kasarmialueelle ryhmittynyt punakaarti antautui käytännössä taisteluitta.

– Joutsenon taistelut käynnistyivät.

– Punaiset valtasivat Porvoon; valkoiset olivat vetäytyneet saaristoon, jolloin muu Itä-Uusimaa siirtyi punaisille.

– Kansanvaltuuskunta perusti rautatietyöläisistä koostuvan keskusneuvoston, jonka tavoitteena oli saada ylempien virkamiesten lakon vuoksi katkennut junaliikenne jälleen toimimaan.

– Kansanvaltuuskunta ja Neuvosto-Venäjän hallitus aloittivat keskinäiset neuvottelut, joissa käsiteltiin muun muassa alueluovutuksia, kauppasuhteita, venäläisten sotavoimien poistumista Suomesta sekä bolševikkien mahdollista aseiden ja vapaaehtoisjoukkojen toimittamista punaisten avuksi.

– Valkoiset ampuivat Kemin torilla järjestetyssä näytösluonteisessa teloituksessa Rovaniemen punakaartin päällikkönä toimineen näyttelijä Kaarlo Kurjen.

• 9. helmikuuta – Punaiset ottivat haltuunsa Karjalan kannaksella sijaitsevan Kavantsaaren rautatieaseman.

– Suomen Pankin johtokunta uusittiin ja sen esimieheksi nimitettiin aiemmin kansanvaltuuskunnan toisena raha-asiain valtuutettuna toiminut Edvard Gylling.

– Helsingin vallankumousoikeus aloitti toimintansa.

• 10. helmikuuta – Yhteenotot Länsi-Uudellamaalla alkoivat Siuntiossa käydyllä Suitian taistelulla.

– Valkoiset valtasivat edellisenä päivänä menettämänsä Kavantsaaren rautatieaseman.

– Uudestakaupungista paenneet suojeluskuntalaiset saapuivat kapteeni Johan Fabritiuksen johdolla Ahvenanmaan Kumlingeen.

– Neljä ruotsalaista upseeria ilmottautui vapaaehtoiseksi valkoisten päämajassa Seinäjoella. Puolueeton Ruotsi ei voinut virallisesti lähettää sotilasapua, mutta valkoisten taistelu herätti myötätuntoa maan porvaristossa ja Suomeen halunneille upseereille myönnettiin helposti lomia. Värväystoimintaa johti kenraali Mannerheimin veli Johan Mannerheim.

– Valkoisten perustama Suomen Virallinen Tietotoimisto aloitti toimintansa Vaasassa.

– Helsingissä maanalaisesti toimineiden valkoisten julkaiseman Vapaa Sana – Fria Ord -lehden ensimmäinen numero ilmestyi.

• 11. helmikuuta – Valkoiset torjuivat punaisten hyökkäyksen Mäntyharjulla.

– Antrean taistelut alkoivat Karjalan kannaksella.

– Valkoisten Savon ryhmän joukkojen komentajaksi määrättiin kenraalimajuri Ernst Löfström.

– Porvoon saaristossa käytiin Pellingin taistelu, jonka jälkeen valkoiset hajaantuivat eri puolille saaristoa. Meren jäädyttyä he pakenivat maaliskuussa Suomenlahden yli Viroon.

– Ruotsin sosiaalidemokraattinen työväenpuolue ei tukenut punaisten vallankumousta, mutta ei myöskään hyväksynyt valkoisten tueksi suunniteltua interventiota.

– Rahtilaivat S/S Poseidon ja S/S Mira lähtivät Gdańskista kohti Suomea mukanaan aseita ja 85 jääkäriä.

– Punaiset ottivat haltuunsa Rauman ja Uudenkaupungin valkoisten vetäytyessä maaseudulle.

• 12. helmikuuta – Mäntyharjun ja Mikkelin välillä käytiin kiivaita taisteluja. Punaiset joutuivat saarroksiin, mutta raivasivat ulospääsyn ja pakottivat valkoiset perääntymään.

– Kansanvaltuuskunta lakkautti kaikki kirkollisverot.

– Kemijärveltä saapunut poliisi Jussi Hagberg teloitti Rovaniemellä punakaartin johtohahmoihin kuuluneet Leo Pekkalan ja Antti Rädyn, joita paikalliset suojeluskuntalaiset eivät suostuneet ampumaan. Kaikkiaan Rovaniemellä teloitettiin sodan aikana 35 punakaartin jäsentä, vaikka varsinaisia taisteluja ei kaupungissa käyty.

• 13. helmikuuta – Jääkäripataljoona 27 hajotettiin. Liepājassa järjestettiin jääkärien sotilasvala- ja lipunvihkiäistilaisuus.

• 14. helmikuuta – Uudenkaupungin suojeluskuntalaiset valtasivat Ahvenanmaalla Prästön lennätinaseman kotiuttamista odottavilta venäläisiltä. – Suomen senaatin edustajat Edvard Hjelt ja Rafael Erich esittivät omavaltaisesti Suomen nimissä virallisen avunpyynnön Saksalle. – Työväen pääneuvosto kokoontui ensimmäisen kerran.

• 15. helmikuuta – Ahvenanmaan miehitys käynnistyi, kun ruotsalainen laivasto-osasto nousi maihin Eckerössä.

– Uudenkaupungin suojeluskuntalaiset valtasivat Boxön ja Saggön linnoitukset.

• 17.–19. helmikuuta – Godbyn taistelut, joiden jälkeen valkoiset teloittivat Färjsundetin jäällä kahdeksan Turun punakaartin jäsentä. Yhteenotot jäivät ainoiksi sisällissodan taisteluiksi Ahvenanmaalla.

• 18. helmikuuta – Yleinen asevelvollisuus astui voimaan Vaasan senaatin päätöksellä.

– Vienan Kemissä kokoontunut Karjalan kansalliskomitea vastusti alueen liittämistä Suomeen ja ehdotti Itä-Karjalan itsenäistymistä Neuvosto-Venäjästä.

• 19.–21. helmikuuta – Varkauden taistelu, jossa valkoiset valtasivat Varkauden. Taistelun jälkeen valkoiset teloittivat ainakin 80 punaista niin sanotuissa Huruslahden arpajaisissa.

• 21. helmikuuta – Punaisten ensimmäinen maanlaajuinen yleishyökkäys käynnistyi. Karjalan rintamalla alkoi Raudun taistelu ja Satakunnan rintamalla Pomarkun taistelut.

• 22. helmikuuta – Laviassa käyty Sampakosken taistelu pysäytti punaisten etenemisen kohti Kankaanpäätä.

– Punaiset valtasivat Itä-Hämeessä Heinolan ja Satakunnassa Pomarkun ja Ahlaisen, mutta Keski-Suomessa heidät lyötiin takaisin Kuhmoisista.

• 23. helmikuuta – Antrean rintamalla vieraillut valkoisten ylipäällikkö kenraaliluutnantti C. G. E. Mannerheim antoi kuuluisan miekkavalansa. – Kansanvaltuuskunta julkisti Otto-Wille Kuusisen valmisteleman valtiosääntöesityksensä.
• 25. helmikuuta – 1 261 jääkärin muodostama pääjoukko saapui jäänmurtaja Sammon johtamassa saattueessa Vaasan Vaskiluotoon. Jääkärien ja valkoista armeijaa johtavien tsaarinupseerien välille syntyi joksikin aikaa jääkärikonfliktina tunnettu kiista, joka kuitenkin saatiin sovittua ja jääkärit liittyvät valkoisiin joukkoihin. – Valkoisen armeijan ylipäällikkö kenraali Mannerheim antoi Ammutaan paikalla -julistuksen, joka käynnisti vangeiksi joutuneiden punaisten massateloitukset.
• 1. maaliskuuta – Suomen kansanvaltuuskunta ja Neuvosto-Venäjän hallitus solmivat valtiosopimuksen. Neuvosto-Venäjä sitoutui kotiuttamaan venäläiset joukot Suomesta ja luovuttamaan linnoitukset Suomen punaisille, mutta päätösten toimeenpano viivästyi. Pieni määrä venäläisiä sotilaita jäi Suomeen vapaaehtoisina taistelemaan punaisten rinnalle.
• 3. maaliskuuta – Brest-Litovskin rauhansopimus päätti Neuvosto-Venäjän ja keskusvaltojen väliset sotatoimet. Sopimus velvoitti Neuvosto-Venäjää vetämään viimeisetkin joukkonsa pois Suomesta ja jätti Saksalle vapaat kädet Suomen alueella. – Punakaartin ylipäällikkö Eero Haapalainen ja sotilasneuvonantaja Mihail Svetšnikov laativat suunnitelman punaisten toisesta yleishyökkäyksestä. Päämääränä oli Haapamäen ja Pieksämäen risteysasemien valtaus. – Savon radan varrella käytiin Mouhun ja Hillosensalmen taistelut. – Senaattorit Svinhufvud ja Jalmar Castrén pakenivat Helsingistä kaappaamalla jäänmurtaja Tarmon ja pääsivät Tallinnan kautta Saksaan.
• 5. maaliskuuta – Saksalaiset nousivat maihin Eckerössä ja miehittivät ruotsalaisten hallussa olleen Ahvenanmaan. – Kuolajärven pataljoona muodostettiin kenraali Mannerheimin käskystä. - Ruotsalaisen prikaatin koulutus alkaa Oulussa.
• 6. maaliskuuta – Suomen ilmavoimat syntyi saatuaan ensimmäisen lentokoneensa lahjoituksena ruotsalaiselta Eric von Rosenilta. – Liittoutuneiden Pohjois-Venäjän interventio alkoi, kun Ison-Britannian merijalkaväki nousi maihin Murmanskissa. – Vaskiveden taistelu käynnistyi Virroilla.
• 7. maaliskuuta – Suomi teki liittosopimuksen Saksan kanssa.
• 7. maaliskuuta – Saksa miehitti Ahvenanmaan.
• 10. maaliskuuta – Punaisten toinen yleishyökkäys käynnistyi. – Bolševikit pysäyttivät Kantalahden punakaartin asejunan Petroskoissa ja vangitsivat sen miehistön. Juna pääsi jatkamaan matkaansa seuraavana päivänä. – Punaiset surmasivat 16 A. Ahlström Osakeyhtiön pääkonttorin johtohenkilöä ja muuta virkailijaa Koliahteen joukkomurhassa. – Valkoiset surmasivat 11 haavoittunutta punaista ja kaksi lääkintämiestä Harmoisten sairashuoneen joukkomurhassa.
• 15. maaliskuuta – Valkoisten suurhyökkäys Hämeen rintaman pohjoisosassa käynnistyi Kurun taistelulla ja samalla Tampereen taistelu alkoi.
• 16. maaliskuuta – Längelmäellä käytiin Länkipohjan taistelu, jonka jälkeen valkoiset teloittivat ainakin 80 antautunutta punakaartilaista Länkipohjan verilöylyssä.

• 17. maaliskuuta – Ison-Britannian ulkoasiainministeri Arthur Balfour sähkötti maan Washingtonin suurlähettiläälle, että Suomen miehittämisellä Saksa pyrkii Muurmanskiin ja Kuolan niemimaalle.

– Kyröskosken taistelu käynnistyi Hämeenkyrössä ja Ikaalisissa.

• 18. maaliskuuta – Punaisten asejuna saapui vihdoin Kantalahteen.

• 24. maaliskuuta – Valkoiset piirittivät Tampereen.
• 26. maaliskuuta - Ruotsalainen prikaati siirtyy Oulusta junakuljetuksella Tampereen itäpuolelle Kangasalaan osallistuakseen juuri alkaneeseen Tampereen taisteluun.
• 28. maaliskuuta – Punaisten Tampereen-päämajan räjähdys

Huhtikuu – kesäkuu

• 3. huhtikuuta – Saksan interventio alkoi Itämeren-divisioonan noustessa maihin Hangossa.
• 6. huhtikuuta – Tampereen taistelu päättyi valkoisten voittoon.
• 8. huhtikuuta – Kansanvaltuuskunta pakeni Helsingistä Viipuriin.
• 13. huhtikuuta – Saksan Itämeren-divisioona valtasi Helsingin.
• 26. huhtikuuta – Kansanvaltuuskunta pakeni Neuvosto-Venäjälle.
• 29. huhtikuuta – Viipurin taistelu päättyi valkoisten voittoon.
• 4. toukokuuta – Senaatti palasi Helsinkiin.
• 5. toukokuuta – Viimeiset punaiset antautuivat Kymenlaaksossa Ahvenkoskella ja sisällissodan sotatoimet päättyivät.
• 5. toukokuuta – Kyösti Kallio piti Nivalan kirkossa sovinnonpuheen, jossa hän vaati valkoisten ja punaisten välisen vihanpidon lopettamista.
• 15. toukokuuta – Venäläiset vetäytyivät Inon linnakkeesta, jonka jälkeen ylipäällikkö Mannerheim julistaa sodan päättyneeksi.
• 15. toukokuuta – Eduskunta kokoontui ensimmäisen kerran sisällissodan päätyttyä, sosialidemokraattisista kansanedustajista oli paikalla ainoastaan Matti Paasivuori ja myös suuri osa porvaripuolueiden kansanedustajista oli poissa.
• 16. toukokuuta – Valkoiset järjestivät voitonparaatin Helsingissä.
• 27. toukokuuta – P. E. Svinhufvud valittiin Suomen valtionhoitajaksi ja Paasikiven I hallitus aloitti. - Ruotsalainen prikaati pitää lähtökatselmuksen kenraali Mannerheimille Helsingissä ja palaa Turun kautta takaisin Ruotsiin.
• 29. toukokuuta – Vahvistettiin laki, jolla nykyinen Suomen lippu otettiin käyttöön.
• 31. toukokuuta – Ylipäällikkö Mannerheim erosi, ja hänen tilalleen tuli kenraalimajuri Karl Fredrik Wilkman. Valtiorikosoikeus perustettiin.
• 10. kesäkuuta – Ahvenanmaasta erotettiin Turun ja Porin läänistä omaksi läänikseen.

Heinäkuu – syyskuu

• 22. heinäkuuta – Eduskunta antoi lain korkeimmasta oikeudesta ja korkeimmasta hallinto-oikeudesta.
• 24. heinäkuuta – Komppania suomalaisia sotilaita kaatoi 1910 pystytetyn Pietari Suuren patsaan Viipurin Tervaniemessä.
• 2. elokuuta – Eduskunta antoi lain suojeluskunnista.
• 7. elokuuta – Suomen hallitusmuodosta (tasavalta vai kuningaskunta) päättäminen siirtyi vaalien yli kun asian kiireelliseksi julistaminen ei saanut eduskunnassa vaadittavaa 5/6 enemmistöä taakseen. Kansanedustajat K. J. Ståhlberg ja Santeri Alkio jättivät samana päivänä senaatin puheenjohtajalle esityksen kansanäänestyksen järjestämisestä hallitusmuodosta.
• 9. elokuuta – Eduskunta päätti äänin 58–44 pyytää hallitusta aloittamaan kuninkaan vaalin valmistelut vuoden 1772 hallitusmuodon 38. pykälän mukaisesti.
• 26. elokuuta – Saksan keisari Wilhelm II otti vastaan Saksassa vierailleen valtionhoitaja P. E. Svinhufvudin ja kieltäytyi sallimasta poikansa prinssi Oskarin valitsemista Suomen kuninkaaksi.
• 28. elokuuta – Suomen Kommunistinen Puolue perustettiin Moskovassa.
• 1. syyskuuta – Repolan kunta ilmoitti irtautuvansa Venäjästä ja liittyvänsä Suomeen.
• 6. syyskuuta – Saksan ulkoasiainhallinto suostui Hessenin prinssin Friedrich Karlin asettumiseen Suomen kuningasehdokkaaksi.
• 16. syyskuuta – Suomen Sosialidemokraatti -lehti aloitti säännöllisen ilmestymisen.

Lokakuu – joulukuu

• 1. lokakuuta – Oikeusministeriöön perustettiin rikosrekisteri.
• 9. lokakuuta – Saksan keisarin lanko maakreivi Friedrich Karl Ludwig Konstantin von Hessen valittiin Suomen kuninkaaksi.
• 15. lokakuuta – Vahvistettiin vuokra-alueiden lunastuslaki eli torpparivapautus.
• 30. lokakuuta – Kaikki alle neljän vuoden vapausrangaistukseen tuomitut punaiset pääsivät ehdonalaiseen vapauteen.
• 27. marraskuuta – Suomen senaatin virallinen nimi muutettiin valtioneuvostoksi ja senaattorin virkanimike vaihdettiin ministeriksi, lisäksi senaatin toimituskunnat muuttuivat ministeriöiksi ja senaatin prokuraattori valtioneuvoston oikeuskansleriksi.
• 27. marraskuuta – Ingmanin I hallitus aloitti.
• 8. joulukuuta – Nuorsuomalaisen Puolueen ja Kansanpuolueen enemmistöt perustivat Kansallisen Edistyspuolueen.
• 9. joulukuuta – Suomalaisen puolueen enemmistö ja Nuorsuomalaisen puolueen vähemmistö perustivat Kansallisen Kokoomuspuolueen.
• 12. joulukuuta – Gustaf Mannerheim valittiin Suomen valtionhoitajaksi.
• 14. joulukuuta – Friedrich Karl ilmoitti, ettei ryhdy Suomen kuninkaaksi.
• 16. joulukuuta – Saksan Itämeren divisioona piti lähtöparaatin Helsingissä ja poistui Suomesta.

Syntyneitä

Tammikuu – maaliskuu

• 1. tammikuuta – Willy den Ouden, alankomaalainen uimari (k. 1997)
• 2. tammikuuta – Kai Noramies, suomalainen kuvanveistäjä, taidemaalari, graafikko ja kemisti (k. 1976)
• 2. tammikuuta – Onni Paronen, suomalainen lentomestari ja hävittäjälentäjä (k. 2010)
• 8. tammikuuta – Ilmari Koppinen, suomalainen veteraaniurheilija, apulaisprofessori ja sotaveteraani
• 11. tammikuuta – Edward A. Murphy, yhdysvaltalainen ilmailuinsinööri (Murphyn laki) (k. 1990)
• 15. tammikuuta – João Figueiredo, Brasilian presidentti (k. 1999)
• 15. tammikuuta – Gamal Abdel Nasser, Egyptin presidentti (k. 1970)
• 16. tammikuuta – Eliel Muoniovaara, suomalainen arkkitehti (k. 1993)
• 18. tammikuuta – Jaakko Suolahti, suomalainen historioitsija, antiikin tutkija (k. 1987)
• 23. tammikuuta – Gertrude B. Elion, vuoden 1988 Nobelin lääketieteen palkinnon saanut yhdysvaltalainen biokemisti (k. 1999)
• 24. tammikuuta – Gerhardt Boldt, saksalainen upseeri ja tietokirjailija (k. 1981)
• 24. tammikuuta – Oral Roberts, yhdysvaltalainen helluntailainen evankelista (k. 2009)
• 26. tammikuuta – Nicolae Ceaușescu, Romanian kommunistidiktaattori (k. 1989)
• 27. tammikuuta – Elmore James, yhdysvaltalainen blues-kitaristi ja laulaja (k. 1963)
• 27. tammikuuta – Antonín Mrkos, tšekkiläinen tähtitieteilijä, monien asteroidien ja komeettojen löytäjä (k. 1996)
• 28. tammikuuta – Suzanne Flon, ranskalainen näyttelijä (k. 2005)
• 29. tammikuuta – John Forsythe, yhdysvaltalainen näyttelijä (k. 2010)
• 1. helmikuuta – Muriel Spark, skotlantilainen kirjailija (k. 2006)
• 6. helmikuuta – Osmo Ikola, suomalainen kielitieteilijä (k. 2016)
• 12. helmikuuta – Julian Schwinger, vuoden 1965 Nobelin fysiikanpalkinnon saanut yhdysvaltalainen fyysikko (k. 1994)
• 17. helmikuuta – Volodymyr Štšerbytskyi, ukrainalainen kommunistipoliitikko (k. 1990)
• 20. helmikuuta – Henri Légaré, kanadalainen katolinen arkkipiispa (k. 2014)
• 20. helmikuuta – Victor Procopé, suomalainen RKP:n kansanedustaja (k. 1998)
• 22. helmikuuta – Alma Kaukinen, Lady Ostapeck, amerikansuomalainen valokuvaaja (k. 2017)
• 22. helmikuuta – Robert Wadlow, yhdysvaltalainen jättiläinen (maailman pisin ihminen: 272 cm) (k. 1940)
• 23. helmikuuta – Maja Ekelöf, ruotsalainen kirjailija ja siivoustyöntekijä (k. 1989)
• 25. helmikuuta – Bobby Riggs, yhdysvaltalainen tennispelaaja (k. 1995)
• 26. helmikuuta – Theodore Sturgeon, yhdysvaltalainen tieteiskirjailija (Enemmän kuin ihminen) (k. 1985)
• 27. helmikuuta – Harold Brownlow Martin, australialainen lentäjä ja Kuninkaallisten ilmavoimien kenraali (k. 1988)
• 2. maaliskuuta – Michael Rye, yhdysvaltalainen ääninäyttelijä (k. 2012)
• 2. maaliskuuta – Paavo Vesterinen, suomalainen keskustalainen kansanedustaja (k. 1993)
• 3. maaliskuuta – Arthur Kornberg, vuoden 1959 Nobelin lääketieteen palkinnon saanut yhdysvaltalainen biokemisti (k. 2007)
• 5. maaliskuuta – James Tobin, vuoden 1981 ns. Nobelin taloustieteen palkinnon saanut yhdysvaltalainen taloustieteilijä (”Tobinin veron” kehittäjä) (k. 2002)
• 13. maaliskuuta – Kaarina Koivisto, suomalainen aforismikirjailija
• 16. maaliskuuta – Frederick Reines, vuoden 1995 Nobelin fysiikanpalkinnon saanut yhdysvaltalainen fyysikko (k. 1998)
• 18. maaliskuuta – Göran von Bonsdorff, suomalainen politiikan tutkija ja professori (k. 2009)
• 23. maaliskuuta – Tauno Pylkkänen, suomalainen säveltäjä (k. 1980)
• 23. maaliskuuta – Émile Zinsou, Dahomen (nyk. Beninin) presidentti 1968–1989 (k. 2016)

Huhtikuu – kesäkuu

• 6. huhtikuuta – Jussi Himanka, suomalainen toimittaja (k. 1987)
• 6. huhtikuuta – Alfredo Ovando, bolivialainen kenraali ja diktaattori (k. 1982)
• 8. huhtikuuta – Betty Ford, Yhdysvaltain presidentti Gerald Fordin puoliso (k. 2011)
• 10. huhtikuuta – Cornell Capa, unkarilais-yhdysvaltalainen valokuvaaja (k. 2008)
• 10. huhtikuuta – Nikolai Karakulov, neuvostoliittolainen pikajuoksija (k. 1988)
• 16. huhtikuuta – Spike Milligan, irlantilainen koomikko (k. 2002)
• 18. huhtikuuta – Veikko Asikainen, suomalainen jalkapalloilija ja maajoukkueen kapteeni (k. 2002)
• 18. huhtikuuta – Gabriel Axel, tanskalainen elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja (k. 2014)
• 18. huhtikuuta – Kaija Ikävalko, suomalainen taidemaalari (k. 2015)
• 20. huhtikuuta – Kai Siegbahn, vuoden 1981 Nobelin fysiikanpalkinnon saanut ruotsalainen fyysikko (k. 2007)
• 22. huhtikuuta – Gunnar Korhonen, suomalainen yritysjohtaja ja ministeri (k. 2001)
• 23. huhtikuuta – Maurice Druon, ranskalainen kirjailija (k. 2009)
• 23. huhtikuuta – Aleksandr Ponomarjov, neuvostoliittolainen jalkapalloilija ja valmentaja (k. 1973)
• 3. toukokuuta – Saara Isojärvi, suomalainen kirjailija
• 4. toukokuuta – Kakuei Tanaka, Japanin pääministeri (k. 1993)
• 6. toukokuuta – Zayid ibn Sultan Al Nahyan, Yhdistyneiden Arabiemiraattien perustaja ja presidentti (k. 2004)
• 7. toukokuuta – Marjatta Kurenniemi, suomalainen kirjailija (Pukke Punamuurahaisen seikkailut) (k. 2004)
• 8. toukokuuta – Alli Vaittinen-Kuikka, suomalainen sairaanhoitojohtaja, sosiaalineuvos ja kansanedustaja (k. 2006)
• 11. toukokuuta – Richard Feynman, vuoden 1965 Nobelin fysiikanpalkinnon saanut yhdysvaltalainen fyysikko (Feynmanin graafit) (k. 1988)
• 12. toukokuuta – Julius Rosenberg, yhdysvaltalainen kommunisti (k. 1953)
• 15. toukokuuta – Eddy Arnold, yhdysvaltalainen kantrilaulaja (k. 2008)
• 17. toukokuuta – Birgit Nilsson, ruotsalainen oopperalaulaja (k. 2005)
• 20. toukokuuta – Edward B. Lewis, vuoden 1995 Nobelin lääketieteen palkinnon saanut yhdysvaltalainen geneetikko (k. 2004)
• 26. toukokuuta – Ahti Vuorensola, suomalainen sotilas ja Mannerheim-ristin ritari (k. 1994)
• 27. toukokuuta – Yasuhiro Nakasone, Japanin pääministeri (k. 2019)
• 31. toukokuuta – Vilho Ylönen, suomalainen ampuja (k. 2000)
• 3. kesäkuuta – Armas Puolimatka, suomalainen teollisuusjohtaja ja vuorineuvos (k. 1989)
• 6. kesäkuuta – Edwin G. Krebs, vuoden 1992 Nobelin lääketieteen palkinnon saanut yhdysvaltalainen biokemisti (k. 2009)
• 8. kesäkuuta – John D. Roberts, yhdysvaltalainen kemisti (k. 2016)
• 18. kesäkuuta – Jerome Karle, vuoden 1985 Nobelin kemianpalkinnon saanut yhdysvaltalainen tiedemies (k. 2013)
• 18. kesäkuuta – Franco Modigliani, vuoden 1985 ns. Nobelin taloustieteen palkinnon saanut italialais-yhdysvaltalainen taloustieteilijä (k. 2003)
• 28. kesäkuuta – Yrjö Kärkkäinen, suomalainen Rajavartiolaitoksen kenraaliluutnantti (k. 2017)
• 28. kesäkuuta – Eira Käär, suomalainen keramiikkataiteilija (k. 2015)
• 29. kesäkuuta – Matti A. Mela, suomalainen kirjailija

Heinäkuu – syyskuu

• 3. heinäkuuta – Klaus Krogerus, suomalainen yritysjohtaja, toimittaja ja tietokirjailija (k. 1975)
• 4. heinäkuuta – Taufa’ahau Tupou IV, Tongan kuningas (k. 2006)
• 4. heinäkuuta – Johnnie Parsons, yhdysvaltalainen kilpa-autoilija (k. 1984)
• 9. heinäkuuta – Jarl Wahlström, suomalainen Pelastusarmeijan johtaja (k. 1999)
• 13. heinäkuuta – Alberto Ascari, italialainen kilpa-autoilija ja maailmanmestari (k. 1955)
• 14. heinäkuuta – Ingmar Bergman, ruotsalainen Oscar-palkittu elokuva- ja teatteriohjaaja (Fanny ja Alexander) (k. 2007)
• 15. heinäkuuta – Bertram Brockhouse, vuoden 1994 Nobelin fysiikanpalkinnon saanut kanadalainen fyysikko (k. 2003)
• 18. heinäkuuta – Nelson Mandela (”Madiba”), vuoden 1993 Nobelin rauhanpalkinnon saanut eteläafrikkalainen vapaustaistelija ja Etelä-Afrikan presidentti (k. 2013)
• 27. heinäkuuta – Jopie Selbach, alankomaalainen uimari (k. 1998)
• 27. heinäkuuta – Eero Sipilä, suomalainen säveltäjä, musiikkipedagogi ja urkuri (k. 1972)
• 27. heinäkuuta – Samuli Suomela, suomalainen maataloustieteen professori ja ministeri (k. 2012)
• 28. heinäkuuta – Penaia Ganilau, Fidžin ensimmäinen presidentti (k. 1993)
• 29. heinäkuuta – Veikko Leppänen, suomalainen kuvanveistäjä (k. 1969)
• 31. heinäkuuta – Paul D. Boyer, vuoden 1997 Nobelin kemianpalkinnon saanut yhdysvaltalainen biokemisti (k. 2018)
• 1. elokuuta – Artur Brauner, puolalaissyntyinen saksalainen elokuvatuottaja (k. 2019)
• 5. elokuuta – Eeva Lilja, suomalainen nuortenkirjailija
• 9. elokuuta – Robert Aldrich, yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja (k. 1983)
• 9. elokuuta – Lauri Kokkonen, suomalainen näytelmäkirjailija, lääninkouluneuvos ja professori (k. 1985)
• 10. elokuuta – Bernd Alois Zimmermann, saksalainen säveltäjä (k. 1970)
• 12. elokuuta – Lars Pettersson, suomaainen taidehistorioitsija (k. 1993)
• 13. elokuuta – Frederick Sanger, vuosien 1958 ja 1980 Nobelin kemianpalkinnot saanut englantilainen kemisti (k. 2013)
• 19. elokuuta – Shankar Dayal Sharma, Intian presidentti (k. 1999)
• 22. elokuuta – Tauno Penttinen, suomalainen runoilija
• 25. elokuuta – Louis Bernstein (”Leonard Bernstein”), yhdysvaltalainen kapellimestari ja säveltäjä (West Side Story) (k. 1990)
• 26. elokuuta – Katherine Johnson, yhdysvaltalainen matemaatikko
• 28. elokuuta – Kaarlo Neuvonen, suomalainen geologi, paleomagnetismin tutkija (k. 2014)
• 28. elokuuta – Ole Wasz-Höckert, suomalainen lääkäri, kansanedustaja ja professori (k. 2015)
• 28. elokuuta – Ossian Wuorenheimo, suomalainen eversti (k. 2015)
• 3. syyskuuta – Helen Wagner, yhdysvaltalainen näyttelijä (k. 2010)
• 8. syyskuuta – Derek Barton, vuoden 1969 Nobelin kemianpalkinnon saanut brittiläinen kemisti (k. 1998)
• 9. syyskuuta – Oscar Luigi Scalfaro, italialainen poliitikko (k. 2012)
• 16. syyskuuta – Sanelma Kuusisto, suomalainen runoilija
• 22. syyskuuta – Magomed-Ali Dahadajev, dagestanilainen bolševikkijohtaja (s. 1882)
• 24. syyskuuta – Emilio Q. Daddario, yhdysvaltalainen demokraattipoliitikko (k. 2010)
• 27. syyskuuta – Martin Ryle, vuoden 1974 Nobelin fysiikanpalkinnon saanut brittiläinen radioastronomi ja Astronomer Royal (k. 1984)

Lokakuu – joulukuu

• 4. lokakuuta – Kenichi Fukui, vuoden 1981 Nobelin kemianpalkinnon saanut japanilainen kemisti (k. 1998)
• 5. lokakuuta – Heikki Siren, suomalainen arkkitehti (k. 2013)
• 6. lokakuuta – André Pilette, belgialainen Formula 1 -kuljettaja (k. 1993)
• 8. lokakuuta – Curt Lincoln, suomalainen liikemies ja kilpa-autoilija (k. 2005)
• 8. lokakuuta – Jens Christian Skou, vuoden 1997 Nobelin kemianpalkinnon saanut tanskalainen kemisti (k. 2018)
• 10. lokakuuta – Yigal Allon, israelilainen Työväenpuolueen poliitikko (k. 1980)
• 11. lokakuuta – Lauri Sutela, suomalainen kenraali (k. 2011)
• 16. lokakuuta – Tony Rolt, brittiläinen kilpa-autoilija (k. 2008)
• 17. lokakuuta – Margarita Carmen Cansino (”Rita Hayworth”), yhdysvaltalainen näyttelijätär (Gilda) (k. 1987)
• 18. lokakuuta – Bobby Troup, yhdysvaltalainen näyttelijä, jazzpianisti ja lauluntekijä (k. 1999)
• 24. lokakuuta – Olavi J. Mattila, suomalainen teollisuusjohtaja ja ministeri (k. 2013)
• 24. lokakuuta – Heikki Törmä, suomalainen kansanedustaja (SDP, TPSL) (k. 1993)
• 26. lokakuuta – Eric Ericson, ruotsalainen kuoronjohtaja ja professori (k. 2013)
• 30. lokakuuta – Tuire Orri, suomalainen laulaja ja näyttelijä (k. 2007)
• 2. marraskuuta – Tomira Savtschenko, suomalainen elokuvakriitikko (k. 2005)
• 7. marraskuuta – Billy Graham, yhdysvaltalainen pappi ja evankelista (k. 2018)
• 8. marraskuuta – Hardi Tiidus, virolainen televisiotoimittaja, tietokirjailija ja kääntäjä (k. 1999)
• 9. marraskuuta – Spiro Agnew, yhdysvaltalainen poliitikko (Yhdysvaltain varapresidentti) (k. 1996)
• 10. marraskuuta – Ernst Otto Fischer, vuoden 1973 Nobelin kemianpalkinnon saanut saksalainen kemisti (k. 2007)
• 13. marraskuuta – Werner Aspenström, ruotsalainen runoilija ja kirjailija (k. 2017)
• 22. marraskuuta – Pauli Hirvonen, suomalainen ilmailukirjailija (k. 1971)
• 22. marraskuuta – Mikko Juva, suomalainen professori ja Suomen arkkipiispa (k. 2004)
• 24. marraskuuta – Pekka Oivio, suomalainen ammattiyhdistysjohtaja (k. 2000)
• 30. marraskuuta – Efrem Zimbalist Jr., yhdysvaltalainen näyttelijä (k. 2014)
• 4. joulukuuta – Robert Ettinger, yhdysvaltalainen tieteilijä, kryoniikan perustaja (k. 2011)
• 5. joulukuuta – Eero Salovaara, suomalainen ekonomi, OTK:n pääjohtaja 1966–1981 (k. 1996)
• 10. joulukuuta – Erkki Aho, suomalainen muusikko ja kapellimestari (k. 2002)
• 10. joulukuuta – Helena Tynell, suomalainen lasimuotoilija (k. 2016)
• 11. joulukuuta – Aleksandr Solženitsyn, vuoden 1970 Nobelin kirjallisuuspalkinnon saanut venäläinen kirjailija ja historioitsija (Vankileirien saaristo) (k. 2008)
• 12. joulukuuta – Seija Sora, suomalainen näyttelijä (k. 1983)
• 21. joulukuuta – Kurt Waldheim, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri ja Itävallan presidentti (k. 2007)
• 23. joulukuuta – Helmut Schmidt, Saksan liittokansleri (1974–1982) (k. 2015)
• 24. joulukuuta – Dave Bartholomew, yhdysvaltalainen muusikko, lauluntekijä ja musiikkituottaja (k. 2019)
• 25. joulukuuta – Ahmed Ben Bella, Algerian ensimmäinen presidentti (k. 2012)
• 25. joulukuuta – Anwar Sadat, vuoden 1978 Nobelin rauhanpalkinnon saanut Egyptin presidentti (k. 1981)
• 29. joulukuuta – Mado Robin, ranskalainen koloratuurisopraano (k. 1969)

Kuolleita

Tammikuu – maaliskuu

• 3. tammikuuta – Johan Wilhelm Runeberg, suomalainen lääketieten professori, valtioneuvos ja RKP:n kansanedustaja (s. 1843)
• 6. tammikuuta – Georg Cantor, saksalainen matemaatikko, joukko-opin perustaja (s. 1845)
• 21. tammikuuta – Emil Jellinek, itävaltalalainen diplomaatti, liikemies, kilpa-ajaja ja autoteollisuuden kehittäjä (s. 1853)
• 26. tammikuuta – Antti Santaholma, suomalainen kauppias, laivanvarustaja ja sahateollisuuden harjoittaja (s. 1840)
• 27. tammikuuta – Teodor Hjelt, suomalainen merenkuuntarkastaja, merikapteeni ja Helsingfors Segelsällskapin kommodori (s. 1853)
• 1. helmikuuta – Juho Halme, suomalainen yleisurheilija ja toimittaja (s. 1888)
• 1. helmikuuta – Ivar Thomé, suomalainen arkkitehti (s. 1882)
• 1. helmikuuta – William Thomé, suomalainen metsänhoitaja (s. 1880)
• 1. helmikuuta – Valter Thomé, suomalainen arkkitehti (s. 1874)
• 4. helmikuuta – Reino Vuolle, suomalainen jääkäri (s. 1895)
• 6. helmikuuta – Gustav Klimt, itävaltalainen taidemaalari (s. 1862)
• 8. helmikuuta – Louis Renault, vuoden 1907 Nobelin rauhanpalkinnon saanut ranskalainen lakimies (s. 1843)
• 10. helmikuuta – Abd-ul-Hamid II, Turkin sulttaani 1876–1909 (s. 1842)
• 10. helmikuuta – Ernesto Teodoro Moneta, vuoden 1907 Nobelin rauhanpalkinnon saanut italialainen sanomalehtimies ja pasifisti (s. 1833)
• 12. helmikuuta – Vilho Penttilä, suomalainen arkkitehti (s. 1868)
• 26. helmikuuta – Arlex Blomqvist, suomenruotsalainen runoilija (s. 1898)
• 2. maaliskuuta – Johannes Jääskeläinen, suomalainen insinööri, varatuomari ja lääninsihteeri (s. 1879)
• 3. maaliskuuta – Hjalmar Marttinen, suomalainen voimistelija, Jyryn komppanian päällikkö (s. 1884)
• 9. maaliskuuta – Frank Wedekind, saksalainen näytelmäkirjailija ja näyttelijä (s. 1964)
• 11. maaliskuuta – Oskar August Rosenqvist, suomalainen taloustieteilijä (s. 1881)
• 13. maaliskuuta – César Cui, venäläinen säveltäjä ja musiikkikriitikko (s. 1835)
• 15. maaliskuuta – Lili Boulanger, ranskalainen säveltäjä (s. 1893)
• 25. maaliskuuta – Claude Debussy, ranskalainen säveltäjä (Pelléas ja Mélisande) (s. 1862)
• 30. maaliskuuta – Hugo Salmela, suomalainen punakaartilaispäällikkö (s. 1884)

Huhtikuu – kesäkuu

• 8. huhtikuuta – Willy Hussmann (”Willy Heinz”), Suomen sisällissotaan osallistunut saksalainen sotilas (s. 1895)
• 9. huhtikuuta – Niko Pirosmani, georgialainen naivistinen taidemaalari (s. 1862)
• 13. huhtikuuta – Jüri Vilms, virolainen toimittaja, valtiomies ja juristi (s. 1889)
• 20. huhtikuuta – Karl Ferdinand Braun, vuoden 1909 Nobelin fysiikanpalkinnon saanut saksalainen fyysikko (s. 1850)
• 21. huhtikuuta – Manfred von Richthofen (”Punainen paroni”), saksalainen hävittäjälentäjä (s. 1892)
• 28. huhtikuuta – Gavrilo Princip, bosnianserbialainen anarkisti (Sarajevon laukausten ampuja) (s. 1894) (tuberkuloosi)
• 3. toukokuuta – Oskar Kaipio, suomalainen SDP:n kansanedustaja (s. 1874)
• 6. toukokuuta – Juhani Siljo, suomalainen kirjailija ja runoilija (Runoja) (s. 1888)
• 10. toukokuuta – Jussi Rainio, suomalainen toimittaja, osuustoimintamies ja kansanedustaja (s. 1878)
• 18. toukokuuta – Toivo Kuula, suomalainen säveltäjä (Häämarssi) (s. 1883)
• 20. toukokuuta – Albin Krabbe, suomalainen näyttelijä (s. 1879)
• 21. toukokuuta – Algot Untola (”Algoth Tietäväinen”, ”Maiju Lassila”, ”Irmari Rantamala”), suomalainen lehtimies ja kirjailija (Harhama) (s. 1868)
• 25. toukokuuta – Elli Kokko, suomalainen punakaartin naiskomppanian päällikkö (s. 1893)
• 30. toukokuuta – Georgi Plehanov, venäläinen sosialistipoliitikko (s. 1856)
• 1. kesäkuuta – Richard Faltin, suomalainen säveltäjä, urkuri ja musiikkipedagogi (s. 1835)
• 4. kesäkuuta – Charles W. Fairbanks, Yhdysvaltain varapresidentti (s. 1852)
• 6. kesäkuuta – Walter Johan Borg, suomalainen kauppias, idealisti ja sosialisti (s. 1870)
• 10. kesäkuuta – Arrigo Boito, italialainen säveltäjä, kirjailija ja oopperalibretisti (s. 1842)
• 12. kesäkuuta – Mikael Aleksandrovitš Romanov, vdenäläinen suuriruhtinas, keisari Aleksanteri III:n poika (s. 1878)
• 20. kesäkuuta – Helmi Selin, suomalainen kirjailija (s. 1874)

Heinäkuu – syyskuu

• 3. heinäkuuta – Mehmet V, Osmanien valtakunnan sulttaani (s. 1844)
• 5. heinäkuuta – Georg Edvard Ramsay, suomalainen jalkaväenkenraali (s. 1834)
• 6. heinäkuuta – Wilhelm von Mirbach-Harff, saksalainen kreivi ja diplomaatti (s. 1871)
• 11. heinäkuuta – Mihail Murjajov, venäläinen puna-armeijan komentaja ja sotilaskapinan johtaja (s. 1880)
• 17. heinäkuuta – bolševikkien teloittamat Venäjän keisariperheen jäsenet:
  • Nikolai II, Venäjän keisari (s. 1868) (teloitettiin)
  • Aleksandra Fjodorovna, Venäjän keisarinna, keisari Nikolai II:n puoliso
  • Olga, Nikolai II:n tytär (s. 1895)
  • Tatjana, Nikolai II:n tytär (s. 1897)
  • Marija, Nikolai II:n tytär (s. 1899)
  • Anastasia, Nikolai II:n tytär (s. 1901)
  • Aleksei, Nikolai II:n poika (s. 1904)
• 31. heinäkuuta – Peter Nansen, tanskalainen kirjailija (s. 1861)
• 4. elokuuta – Kurt Ekman, suomenruotsalainen kirjailija (s. 1892)
• 5. elokuuta – Vilho Itkonen, suomalainen sosialistinen agitaattori, arkkiveisujen tekijä, kansanperinteen kerääjä ja filosofi (s. 1872)
• 8. elokuuta – Eusebi Güell, katalonialainen liikemies (s. 1846)
• 9. elokuuta – František Plesnivý, itävalta-unkarilainen arkkitehti (s. 1845)
• 24. elokuuta – Ernst Sundvik, suomalainen fysiologisen kemian ja farmakologian professori (s. 1849)
• 30. elokuuta – Moisei Uritski, venäläinen vallankumouksellinen (s. 1873)
• 31. elokuuta – Francis Cromie, brittiläinen laivaston kapteeni ja laivastoattasea (s. 1882)
• 3. syyskuuta – Faina Kaplan, venäläinen sosialistivallankumouksellinen (s. 1890)
• 6. syyskuuta – Gunnar Mörn, suomenruotsalainen toimittaja (s. 1883)
• 17. syyskuuta – Emil Hällström, suomalainen kapellimestari ja säveltäjä (s. 1864)
• 20. syyskuuta – Məşədi Əzizbəyov, azerbaidžanilainen bolševikki ja vallankumousjohtaja (s. 1876)
• 20. syyskuuta – Stepan Šaumjan, armenialainen kommunisti, vallankumouksellinen ja bolševikki (s. 1878)
• 23. syyskuuta – Gustaf Adolf Ramsay (nuorempi), suomalainen Venäjän armeijan kenraalimajuri (s. 1842)
• 28. syyskuuta – Georg Simmel, saksalainen sosiologi ja filosofi (s. 1858)

Lokakuu – joulukuu

• 5. lokakuuta – Roland Garros, ranskalainen hävittäjälentäjä (s. 1888)
• 8. lokakuuta – Tuomas Suokas, suomalainen talollinen, kauppias ja valtiopäiväedustaja (s. 1849)
• 13. lokakuuta – António Fragoso, portugalilainen säveltäjä ja pianisti (s. 1897)
• 21. lokakuuta – Konstantin Kovanko, venäläinen eversti ja diploaatti, Viaporin viimeinen venäläinen komendantti (s. 1873)
• 24. lokakuuta – César Ritz, sveitsiläinen liikemies ja hotellinomistaja (s. 1850)
• 31. lokakuuta – Egon Schiele, itävaltalainen taidemaalari (s. 1890)
• 31. lokakuuta – István Tisza, unkarilainen poliitikko (s. 1861), murhattiin
• 1. marraskuuta – Nikolai Podgurski, venäläinen kontra-amiraali (s. 1877)
• 4. marraskuuta – Wilfred Owen, englantilainen sotilas ja runoilija (s. 1893)
• 8. marraskuuta – Olga Rozanova, venäläinen avantgardetaiteilija (s. 1886)
• 9. marraskuuta – Guillaume Apollinaire, ranskalainen runoilija ja taidekriitikko (s. 1880)
• 11. marraskuuta – Victor Adler, itävalta-unkarilainen sosialistipoliitikko (s. 1852)
• 15. marraskuuta – Tahvo Kruus, suomalainen maakauppias, pankinjohtaja ja kansanedustaja (s. 1862)
• 20. marraskuuta – John Bauer, ruotsalainen taidemaalari ja kuvittaja (s. 1882)
• 2. joulukuuta – Edmond Rostand, ranskalainen näytelmäkirjailija ja runoilija (s. 1868)
• 3. joulukuuta – Albert Kukkonen, suomalainen kansanrunoilija (s. 1835)
• 13. joulukuuta – Osvald Sivén, suomalainen Kammion hermotautisairaalan ylilääkäri ja aktivistijohtaja (s. 1868)
• 14. joulukuuta – Sidónio Pais, Portugalin presidentti (s. 1872)
• 18. joulukuuta – Claes Charpentier, suomalainen kenraaliluutnantti (s. 1858)
• 26. joulukuuta – Eilert Adelsteen Normann, norjalainen taidemaalari (s. 1848)
• 27. joulukuuta – Rudolf Kobert, saksalainen farmakologi (s. 1854)
• 28. joulukuuta – Adolf Aarno, suomalainen kuvanveistäjä (Suomen ensimmäisen moottorilentoyrityksen tekijä 1911) (s. 1879)

Nobelin palkinnot

• Nobelin fysiikanpalkinto: Max Planck
• Nobelin kemianpalkinto: Fritz Haber

Muuta

• Kirjallisuusvuosi 1918