Tämä on lupaava artikkeli.

Nauru

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tämä artikkeli käsittelee saarivaltiota. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.

Naurun tasavalta
Ripublik Naoero
Republic of Nauru
Naurun lippu Naurun vaakuna
lippu vaakuna

Naurun sijainti
Naurun sijainti

Valtiomuoto tasavalta
Presidentti Lionel Aingimea
Pääkaupunki ei virallista pääkaupunkia, de facto Yaren1
Pinta-ala
– yhteensä 21 km² [1] (sijalla 238)
– josta sisävesiä ei merkittävästi
Väkiluku (2020) 10 535 [1] (sijalla 224)
– väestötiheys 649 as. / km²
– väestönkasvu 0,611 % [1] (2011)
Viralliset kielet nauru
englanti
Valuutta Australian dollari (AUD)
BKT (2005)
– yhteensä 60 milj. USD [1]  (sijalla 221)
– per asukas 5 000 USD
HDI (–) – (sijalla –)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous –
– teollisuus –
– palvelut –
Aikavyöhyke UTC+12
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
– Australiasta
31. tammikuuta 1968
Lyhenne NR
– ajoneuvot: NAU
– lentokoneet: C2
Kansainvälinen
suuntanumero		 +674
Tunnuslause God’s Will First (Jumalan tahto ensin)
Kansallislaulu ”Nauru Bwiema”

1. Yaren on suurin asutuskeskus; Nauru on ainoa valtio, jolla ei ole virallista pääkaupunkia.

Lionel Aingimea, Naurun presidentti vuodesta 2019

Naurun tasavalta, lyhyemmin pelkkä Nauru, on kääpiövaltio, joka käsittää Tyynessämeressä lähellä päiväntasaajaa sijaitsevan Naurun saaren. Se on sekä väestöltään että maapinta-alaltaan maailman pienin itsenäinen tasavalta. Kaikista itsenäisistä valtioista se on pinta-alaltaan maailman kolmanneksi pienin sekä väkiluvultaan maailman toiseksi pienin. YK:n jäsenistä se on pinta-alaltaan toiseksi pienin ja väkiluvultaan pienin. Naurun parlamentissa on jäseniä vain 18, ja se on maailman pienimpiä parlamentteja. Nauru on ainoa Tyynenmeren saarivaltio, joka käsittää vain yhden saaren.

Naurulla ei ole virallisesti pääkaupunkia. Maan hallinto sijaitsee Yarenissa, joka on myös valtion suurin asutuskeskus. Naurun ilmasto on trooppinen, ja maasta löydettiin vuonna 1900 fosfaattiesiintymä, jonka varassa maan talous on ollut. Fosfaattivarojen lähes loputtua 1990-luvun aikana maa on joutunut etsimään vaihtoehtoisia tulonlähteitä. Samasta syystä maa on poliittisesti epävakaa: vuonna 2003 maan presidentin virka vaihtui kuudesti. Naurun valtio on käytännössä konkurssissa, ja maa on lähes täysin riippuvainen ulkomaisesta avusta[1].

Naurussa elää yli 9 000 ihmistä, joista 58 prosenttia on naurulaisia ja 26 prosenttia kotoisin muilta Tyynenmeren saarilta. Kiinalaisia ja eurooppalaisia on molempia kahdeksan prosenttia väestöstä.[1] Naurun väestö on maailman lihavinta, sillä WHO:n vuonna 2007 julkaisemien tietojen mukaan 94,5 prosenttia maan väestöstä (yli 15-vuotiaista) on ylipainoisia. Myös diabetes on Naurulla erittäin yleinen.[2] Fosfaattivarojen ehtymisen myötä saari luultavasti autioituu, sillä ilman fosfaattivaroja saari on käytännössä elinkelvoton, kun se on louhittu rannikkokaistaletta lukuun ottamatta asumiskelvottomaksi. Suurimmat uskonnot ovat Naurun kongregationaalikirkko ja roomalaiskatolilaisuus.[3]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Naurun maantiede
Nauru satelliittikuvassa vuonna 2002.

Sijainti ja pinnanmuodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naurun saari on atolli ja yksi Tyynenmeren kolmesta suuresta fosfaattikivisaaresta. Toisin kuin muissa Tyynen valtameren valtioissa, Nauruun kuuluu vain yksi saari. Nauru sijaitsee valtameren eteläosassa, Marshallinsaarista etelään, 41 kilometriä päiväntasaajan eteläpuolella. Lähin saari on 305 kilometrin päässä sijaitseva Kiribatille kuuluva Banaba. Naurun pinta-ala on 21 neliökilometriä ja sen korallisen rantaviivan pituus on 30 kilometriä. Saaren suurin halkaisija on 5,6 kilometriä ja pienin 4 kilometriä. Itse saaren lisäksi valtioon kuuluu 22 kilometriä rantaviivasta asti ulottuva vesialue, ja sillä on kalastusyksinoikeudet 370 kilometriin asti.[1] Maan korkein kohta 65 metriä merenpinnan yläpuolella sijaitsee saaren keskellä olevalla fosfaattikiviylängöllä. Fosfaatin kaivuusta johtuen saaren keskiosa on asuin- ja viljelykelvotonta. Rannikolla sijaitsee noin 150–300 metriä leveä viljelykelpoinen vyöhyke.[4][5]

Saarella ei ole jokia eikä merkittäviä järviä, joten sen makeavesivarannot ovat rajallisia. Saaren eteläosassa sijaitsee kuitenkin noin 1,2 neliökilometrin laajuinen Buadan laguuni. Tarvittava vesi saadaan keräämällä sadevettä.[4]

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naurun ilmasto on trooppinen ja kostea. Sateita saadaan ympäri vuoden, tyypillisesti rankkoina mutta lyhytkestoisina kuuroina. Nauru sijaitsee lähellä päiväntasaajaa Tyynenmeren hirmumyrskyvyöhykkeiden välissä, joten trooppisista sykloneista ei aiheudu henkilö- tai materiavahinkoja toisin kuin sen eteläisissä tai pohjoisissa naapureissa Fidžillä tai Tongalla.[6] Ilman lämpötila on ympäri vuoden 26–32 °C, meriveden lämpötila 28–29 °C. Varsinaiset sadekaudet ajoittuvat helmi-toukokuuhun ja syys-marraskuuhun.[7]

Vuotuinen sademäärä vaihtelee runsaasti ENSO-ilmiön mukaan. Kuivin vuosi oli 1950, jolloin sadetta saatiin 278 mm, kun taas sateisin vuosi 1930 toi 4 588 mm sadetta.[8]

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naurulla ei elä lainkaan kotoperäisiä nisäkkäitä tai muitakaan maalla eläviä selkärankaisia. Ihminen on kyllä tuonut mukanaan tahtomatta tai tahtoen rottia, hiiriä, sikoja ja muita kotieläimiä. Lintuja saarella elää melko vähän, vaikkakin monet muuttolinnut pysähtyvät matkansa varrella Naurulla. Tiirat ja fregattilinnut ovat tavallisimpia lintulajeja. Uhanalaista mariaanienrastaskerttusta tavataan ainoastaan Naurulla ja kahdella Pohjois-Mariaanien saarella.[9] Sen kannaksi on arvioitu noin 5 000 yksilöä. Naurua ympäröivässä meressä elää runsaasti tonnikalaa, muun muassa valkotonnikalaa ja boniittia.[5] Vesissä on myös tiikerihaita. Naurulla elää myös maailman suurin maalla elävä niveljalkainen, kookosrapu.[10]

Naurun kasvillisuutta hallitsee matala pensaikko ja köynnöskasvillisuus. Rannan lähettyvillä kookospalmut ja Pandanus-suvun kasvit ovat yleisiä. Värikkäitä hibiskuksien (Hibiscus) ja temppelipuiden (Plumeria) kukkia kasvaa saarella, joskaan ei yhtä runsain mitoin kuin muualla Tyynellä valtamerellä.[5]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuva Arenibekin kylästä vuonna 1896.
Toisen maailmansodan aikana Japani miehitti Naurun. Yhdysvaltain ilmavoimat pommittivat japanilaisten käyttämän kiitotien vuonna 1943.

Naurun ensimmäisten asukkaiden alkuperää ei tunneta tarkasti,[4] mutta he olivat ilmeisesti mikronesialaisia. Naurun kieli on hyvin omintakeinen, eikä sen suhdetta muihin Mikronesian alueen kieliin tunneta tarkasti.[11] Kielen nähdään syntyneen fuusiona eri Mikronesian saarten kielistä, minkä perusteella Naurun väestön alkuperäksi on ehdotettu Marshallsaaria ja Salomonsaaria sekä muita saaria.[12]

Ensimmäinen saarelle saapunut eurooppalainen oli brittiläinen valaanpyytäjä ja Hunter-laivan kapteeni John Fearn vuonna 1798. Hän nimesi saaren Mukavuudensaareksi (engl. Pleasant Island). Naurulle saapui eurooppalaisia kauppiaita 1830-luvulta lähtien, ja näiden tuomat ampuma-aseet ja alkoholijuomat johtivat alkuperäisasukkaiden välisiin erimielisyyksiin. Naurun kahdentoista heimon välille syttyi vuonna 1878 kymmenvuotinen sisällissota, jonka aikana saaren alkuperäisväestön lukumäärä vajosi alle tuhanteen. Sota päättyi, kun Saksa otti saaren hallintaansa ja riisui väestön aseista Britannian ja Saksan välisen vuonna 1886 allekirjoitetun aluejakosopimuksen mukaisesti, minkä myötä Nauru menetti asemansa itsenäisenä kuningaskuntana. Saksa liitti Naurun samalla Marshallsaarten protektoraattiinsa, jolloin se kuului osana Saksan Uuden-Guinean siirtokuntaan. Saksalaisten kokonaisvaltainen vaikutus saaren elämään jäi lopulta vähäiseksi ja on sanottu, että vuonna 1899 saapuneilla lähetyssaarnaajilla oli huomattavasti suurempi vaikutus saarelle kuin emämaalla.[12][13]

Uusiseelantilainen geologi Albert Ellis löysi vuonna 1901 Naurulta ja sen lähimmältä saarelta, Banabasaarelta, runsaan fosfaattiesiintymän. Kaivostoiminnan aloitti saksalaisten luvalla brittiläinen Pacific Phosphate Co. vuonna 1907. Työvoima jouduttiin hakemaan Karoliineilta, kun paikallinen väestö ei osoittanut mielenkiintoa kaivostyöhön. Fosfaatti kiinnosti muitakin, ja Australian Expeditionary Force valtasi saaren Saksalta ensimmäisen maailmansodan alkamisvuonna 1914. Fosfaatintuotanto jatkui läpi sodan, ja sodan päätyttyä Kansainliitto liitti Naurun mandaattialueena brittiläiseen imperiumiin vuonna 1919. Saarta hallitsivat yhdessä Britannian, Australian ja Uuden-Seelannin hallitukset.[14] Maat perustivat sitä louhimaan British Phosphate Commissioners -yrityksen (BPC). Naurulaista fosfaattia oli tarkoitus käyttää Australian ja Uuden-Seelannin kasvavan maatalouden tarpeisiin, jotta autiomaat saataisiin rehevöimään mahdollisimman halvalla.[15]

Vuonna 1942 toisen maailmansodan aikana Japani valloitti Naurun, ja 1 200 naurulaista (suurin osa saaren väestöstä) vietiin orjatyöntekijöiksi japanilaisten tukikohtaan, Chuukin saarelle Mikronesiaan. Suurin osa orjista kuoli huonoon kohteluun, nälkään ja tauteihin.[14]

Sodan jälkeen, vuodesta 1947 alkaen, maata hallinnoi Australia YK:n mandaatilla, ja 1960-luvun aikana Nauru alkoi siirtyä kohti itsehallintoa. Vuonna 1966 maa sai lähes täydellisen itsemääräämisoikeuden Australialta ja se julistautui itsenäiseksi vuonna 1968 Hammer DeRoburtin johdolla.[14] Fosfaatin kaivausoikeudet annettiin naurulaisille itselleen vuonna 1970, ja fosfaatin tuotanto teki Naurusta yhden Tyynenmeren alueen hyvinvoivimmista valtioista. Joinakin vuosina sen bruttokansantuote henkeä kohti oli maailman toiseksi suurin.[16] Fosfaatti alkoi kuitenkin vähetä 1990-luvun alussa, ja Nauru yritti hankkia lisätuloja toimimalla veroparatiisina. Sitä syytettiin rahanpesusta, ja 2003 presidentti lupasi lisätä valvontaa, ja vuonna 2005 Nauru pääsi pois OECD:n ”yhteistyöhaluttomien maiden” luettelosta.[14]

Vuonna 2002 Nauru otti vastaan Australian pyynnöstä tuhat turvapaikanhakijaa, jotka olivat pyrkineet Australiaan. Toiminta jatkui vuoteen 2008.[14]

Vuonna 2004 maa ei kyennyt maksamaan velkojaan, ja sen varat siirtyivät Australian valvontaan. Vuonna 2004 sen ainoa lentokone jäi velkojen pantiksi. Vuonna 2008 harkittiin yksityisen pankin perustamista valtionvarojen hallintaa varten, kun Australia oli kieltäytynyt hoitamasta pankkitoimintaa saarella.[14]

Vuonna 2013 Australia teki uuden sopimuksen Australiaan meriteitse pyrkivien turvapaikanhakijoiden sijoittamisesta Naurulle. Turvapaikanhakijoiden olosuhteita Naurulla kritisoitiin ja turvapaikanhakijoilla esiintyi paljon mielenterveysongelmia, itsemurhia ja toivottomuutta.[17]

Naurun parlamentti valitsi elokuussa 2019 maan uudeksi presidentiksi Lionel Aingimean. Tätä ennen maan presidenttinä oli ollut kuusi vuotta Baron Waqa vuodesta 2013 lähtien.[18]

Aluejako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naurun aluejako

Naurulla ei ole kaupunkeja, vaan maa on jaettu 14 alueeseen (engl. districts). Aluejakoa käytetään vain tilastollisiin tarkoituksiin, eikä alueilla ole ollut vuodesta 1999 lähtien paikallishallintoa.[19] Paikallishallinnon tehtäviä hoitaa maan hallitus. Perinteisen tehtävänkuvan sijasta Nauru Local Government Council vastaa Nauru Corporationin ja Nauru Pacific Line -rahtiyrityksen toiminnoista sekä ulkomaiden investoinneista.[19] Naurulla ei ole virallista pääkaupunkia, mutta Naurun parlamentti ja suurin osa valtion virastoista sijaitsee Yarenin alueella[16], jota joskus pidetään maan pääkaupunkina.[20]

Naurun alueet ovat:

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naurun parlamenttitalo

Nauru on demokraattinen puolueista riippumaton tasavalta. Vaikka perinteisillä puolueilla ei ole suurta sananvaltaa, on Naurulla muodollisesti kolme aktiivista puoluetta. Naurun parlamentti on 18-jäseninen, joista 15 ei kuulu mihinkään puolueeseen.[21] Parlamentti valitsee keskuudestaan presidentin, joka taas nimittää viisi jäsentä hallitukseen itsensä lisäksi. Presidentti johtaa sekä valtiota että hallitusta.[19] Kaikki yli 20-vuotiaat Naurun kansalaiset ovat äänioikeutettuja, ja äänestäminen on pakollista. Parlamenttivaalit järjestetään kolmen vuoden välein.[1]

Nauru on jaettu kahdeksaan vaalipiiriin, joista seitsemästä valitaan yhteensä kaksi jäsentä parlamenttiin. Nämä seitsemän vaalipiiriä kattavat valtion neljästätoista alueesta kymmenen. Ubeniden vaalipiiriin kuuluu neljä aluetta, mistä valitaan loput neljä jäsentä parlamenttiin. Parlamentin ensimmäinen naisjäsen valittiin vuonna 1986.[19]

Vuodesta 1999 vuoteen 2003 Nauru oli poliittisessa kaaostilassa, ja maalla oli yhteensä seitsemän eri hallitusta vuoden 2003 aikana. Vallassa olivat vuorotellen René Harris ja Bernard Dowiyogo (joka kuoli virassa ollessaan maaliskuussa 2003). Presidentti on joulukuusta 2007 vuoteen 2011 ollut painonnostajanakin menestynyt Marcus Stephen.[1][22] Vuonna 2010 oli jälleen kriisi parlamentissa.[21] Naurun presidenttinä oli kuusi vuotta vuosina 2013–2019 Baron Waqa. Elokuussa 2019 Naurun parlamentissa valittiin uudeksi presidentiksi Lionel Aingimea.[18] Naurun parlamenttivaalit järjestettiin elokuussa 2019.[23]

Nauru on ollut Yhdistyneiden kansakuntien ja Kansainyhteisön jäsen vuodesta 1999 lähtien. Maa kuuluu myös Tyynenmeren yhteisöön. Kesäkuussa 2005 Nauru katkaisi diplomaattiset suhteet Kiinan kansantasavaltaan ja tunnusti Taiwanin (Kiinan tasavallan) itsenäiseksi valtioksi, mitä ennen vuonna 2002 Nauru solmi diplomaattiset suhteet Kiinaan todeten Taiwanin erottamattomaksi osaksi Kiinaa. Politiikan muutos johtui taloudellisista syistä.[24]

Naurulla ei ole omia puolustusvoimia, vaan Australia huolehtii saaren koskemattomuudesta. Virallista sopimusta asiasta ei valtioiden välillä ole. Saaren yhteiskuntajärjestystä valvoo 60 poliisia.[25]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fosfaatin louhimisesta jäljelle jääneitä kalkkikivipinaakkeleita Naurulla.
Saaren ympäri kulkeva maantie on Naurun ainoa moottoritie.

Maan pääelinkeinoja ovat fosfaatin ja kookostuotteiden tuotanto sekä palvelut. Naurussa vallitsee lähes täystyöttömyys (90 prosenttia) ja se sijoittuu sillä maailman kärkeen työttömyysmittauksessa. Työllistetyistä vain prosentti saa toimeentulonsa yksityissektorilta.[25] Suurimmat työnantajat ovat fosfaattiyhtiö Nauru Phosphate Corporation (NPC) ja valtio. Taloudellisista vaikeuksista johtuen Naurun valtio on joutunut vähentämään työntekijöitään ja yksityistämään osia palveluistaan. Talous on käytännössä kokonaan riippuvainen Australiasta ja Naurulla käytetään rahayksikkönä Australian dollaria. Naurun tärkeimmät kauppakumppanit ovat Australia, Uusi-Seelanti ja Japani, ja tuonti koostuu lähinnä elintarvikkeista. Tuoreita tietoja maan talouden tunnusluvuista ei ole, mutta vuoden 2005 arvio ostovoimakorjatusta bruttokansantuotteesta on 60 miljoonaa dollaria ja henkeä kohden 5 000 dollaria.[1]

Pääosa Naurun tuloista on aikaisemmin tullut fosfaatintuotannosta, ja fosfaatista saadut tulot nostivat 1970-luvulla Naurun asukaskohtaisen bruttokansantuotteen yhdeksi maailman korkeimmista. Primaariseksi fosfaatiksi kutsuttu kerrostuma kuitenkin ehtyi vuonna 2006. Vuodesta 2007 alkaen on louhittu syvemmästä kerroksesta saaren keskiosasta sekundääriseksi fosfaatiksi kutsuttua mineraalia, jonka arvioidaan riittävän 30 vuodeksi.[1]

Naurun taloudellinen tulevaisuus on tällä hetkellä epävarma, sillä fosfaatti oli lähes ainoa saarelta löytyvä luonnonvara, ja maa on aina joutunut luottamaan tuontiin muiden tarpeellisten resurssien kohdalla. Myös fosfaattikaivosten maaperälle aiheuttaman vahingon korjaaminen muodostaa ongelman valtion taloudelle. Toisin kuin monissa muissa alueen maissa, Naurussa turismi ei ole suurimpia tulonlähteitä. Fosfaattivarojen vähenemisen jälkeen maa yritti menestyä veroparatiisina. Tämä tie kuitenkin käytännössä loppui vuonna 2005 Naurun jouduttua tiukentamaan lainsäädäntöään kansainvälisen painostuksen alla.[14]

Valtion toinen tärkeä tulonlähde oli pitkään toimistotilojen vuokraaminen Nauru Housesta, 52-kerroksisesta tornitalosta, jonka Naurun valtio rakennutti Melbourneen 1970-luvulla fosfaatista saaduilla varoilla.[26] Rakennus myytiin kuitenkin vuonna 2004, jotta valtion miljoonavelat yhdysvaltalaiselle yritykselle saataisiin maksettua.[27]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naurulaisia kävelemässä Naurun kansainvälisen lentoaseman ympäri. Naurulaiset ovat maailman ylipainoisin kansa.

Heinäkuussa 2011 Naurussa arvioitiin asuvan 9 322 ihmistä, joista 58 prosenttia on naurulaisia ja 26 prosenttia kotoisin muilta Tyynenmeren saarilta. Kiinalaisia ja eurooppalaisia on molempia kahdeksan prosenttia väestöstä.[1] Väkiluku oli ennen suurempi, mutta vuosina 2005 ja 2006 noin 1 500 asukasta poistui maasta. Kyse oli suurimmaksi osaksi Kiribatilta ja Tuvalusta kotoisin olleista vierastyöläisistä, jotka palasivat kotimaahansa fosfaattituotannon alasajon vietyä heidän työpaikkansa. Maan virallinen kieli on nauru, jota puhuu noin 96 % etnisesti naurulaisista, mutta lähes kaikki ymmärtävät englantia, ja sitä käytetään lähes kaikissa virallisissa ja epävirallisissa yhteyksissä. Noin kaksi kolmannesta naurulaisista on protestantteja kristittyjä, noin kolmannes katolisia.[16] Maassa on virallisesti uskonnonvapaus, mutta laki antaa hallitukselle mahdollisuuden rajoittaa yksittäisten uskontokuntien toimintaa, mikäli se katsoo maan edun tätä vaativan. Käytännössä sekä Jehovan todistajien että Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon eli mormonien toimintaa on rajoitettu.[28]

Noin kolmasosa Naurun aikuisista asukkaista kärsii diabeteksesta,[29] ja ylipainoisiksi lasketaan 97 prosenttia miehistä ja 93 prosenttia naisista, mikä on suurempi osuus kuin missään muualla maailmassa. Myös syöpä ja sydäntaudit ovat vakavia ongelmia maassa. Sairaudet aiheutuvat lähinnä ongelmista ruokavaliossa: perinteinen kalaan, kookospähkinään ja juureksiin perustunut ruokavalio on korvattu ulkomailta tuodulla prosessoidulla ja energiapitoisella ruoalla, jota syödään isoin annoksin.[30] Myös tupakointi on Naurulla yleisempää kuin missään muualla maailmassa. 54 prosenttia aikuisväestöstä tupakoi.[31] Väestön keskimääräinen eliniänodote vuonna 2011 oli 63,35 vuotta.[1]

Koulunkäynti on Naurulla pakollista ja ilmaista 6–16-vuotiaille. Korkea-asteen opintoja varten lähdetään usein ulkomaille, yleensä Australiaan tai Uuteen Seelantiin, ja siihen on saatavana stipendejä.[32] Myös Etelä-Tyynenmeren yliopistolla on Naurulla haaraosasto.[33]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naurulainen soturi vuonna 1880.

Naurun kansallissymboli on fregattilintu, jonka kuva koristi muun muassa Air Naurun lentokoneiden peräevää.[34] Perinteinen naurulainen yhteiskunta on ollut matrilineaarinen, jossa sukulaisuus määräytyy äidin puolelta. Naisten asema yhteiskunnassa on muuten keskittynyt kotiin ja perheeseen.[34]

Fosfaatin tuoma vauraus muokkasi naurulaista kulttuuria nopeasti. Saarella 1920-luvulla käynyt National Geographicin toimittaja kirjoitti, että asukkaat kalastivat, tanssivat ja elivät perinteistä elämäänsä fosfaatin tuotannosta huolimatta. Vuonna 1975 saman lehden toimittaja kirjoitti, että vauraus oli luonut täysin länsimaalaisen elämäntavan: kaikilla oli jääkaappi, kolme pesukonetta, moottorivene ja autoja, ja saarelaiset harrastivat golfia ja jalkapalloa.[35] Hyvinvoinnin aikana kasvaneiden saarelaisten on ollut vaikea sopeutua nykyiseen niukkuuteen.[34]

Erikoinen kansanperinteen muoto olivat narusta käsin muodostetut kuviot, jotka kehittyivät saarella erittäin monimutkaisiksi.[36]

Naurulla ei ilmesty päivittäin sanomalehtiä. Valtion omistama Radio Nauru lähettää australialaista ja BBC:n ohjelmaa. Naurun televisio lähettää australialaisia, uusiseelantilaisia ja paikallisia ohjelmia. Internetin käyttö on kohtuuhintaista, ja noin 300:lla on verkkoyhteys.[37]

Juhlapäivät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naurun itsenäisyyspäivää (Constitution Day) juhlitaan 31. tammikuuta vuonna 1968 saavutetun itsenäisyyden muistoksi. Toinen maassa juhlittava kansallinen juhlapäivä on Angam-päivä, jota vietetään 26. lokakuuta. Sana angam on naurua ja tarkoittaa ”juhlimista” tai ”tavoitteen saavuttamista”. Angam-päivää vietetään sen muistoksi, kun maan väkiluku ensimmäisen kerran ylitti 1 500 vuonna 1932.[38]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olympialaisiin Nauru on osallistunut vuodesta 1996 1–3 urheilijan joukkueilla. Kaikki urheilijat ovat olleet painonnostajia.[39] Naurun kansallisurheilulajit ovat australialainen jalkapallo ja painonnosto. Australialaisessa jalkapallossa on kahdeksan seuraa, ja lajia harrastaa 200 senioria ja 500 junioria. Maajoukkue voitti Arafuran kisat vuonna 2001. Vuonna 2002 se oli kansainvälisissä kisoissa kahdeksas 11 joukkueesta, ja 2005 se vetäytyi kisoista.[40] Maa on saavuttanut kansainvälistä menestystä painonnostossa, esimerkiksi Kansainyhteisön kisoissa.[41] Vuoden 2001 painonnoston maailmanmestaruuskilpailut oli tarkoitus pitää Naurulla. Ne kuitenkin siirrettiin Guamille, koska Nauru ei kyennyt tarjoamaan riittävää infrastruktuuria.[42]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m Nauru The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  2. ↑ Lauren Streib: World's Fattest Countries Forbes. Viitattu 15.4.2009. (englanniksi)
  3. ↑ Worldmark Encyclopedia of the Nations, s. 566
  4. ↑ a b c Sophie Foster: Nauru Encyclopedia Britannica. Viitattu 15.4.2009. (englanniksi)
  5. ↑ a b c Worldmark Encyclopedia of the Nations, s. 565
  6. ↑ Nauru BBC Weather Country Guides
  7. ↑ Nauru climate Weather Online
  8. ↑ Nauru report to United Nations Convention to Combat Desertification s.8 Department of Economic Development and Environment 2003
  9. ↑ Acrocephalus luscinius IUCN Red list 2008. Viitattu 15.4.2009. (englanniksi)
  10. ↑ Coconut crab IUCN
  11. ↑ Micronesian languages Britannica
  12. ↑ a b Bernard Eccleston, ym.: The Asia-Pacific profile, s. 267. Routledge, 1998. ISBN 978-0-415-17279-0.
  13. ↑ Worldmark Encyclopedia of the Nations, s.567
  14. ↑ a b c d e f g Nauru timeline BBC News
  15. ↑ Memorial of the Republic of Nauru (s. 19–20) International Court of Justice Certain Phosphate Lands in Nauru (Nauru v Australia). 1990. Arkistoitu 30.11.2012. Viitattu 8.11.2011.
  16. ↑ a b c Background note: Nauru US Department of Stet
  17. ↑ Timeline: Offshore detention on Manus Island and Nauru Human Rights Law Centre. Viitattu 18.1.2020. (englanniksi)
  18. ↑ a b Australian Associated Press: Nauru's parliament elects Lionel Aingimea as president amid refugee crisis The Guardian. 27.8.2019. Viitattu 17.1.2020. (englanniksi)
  19. ↑ a b c d Worldmark Encyclopedia of the Nations, s. 568
  20. ↑ Travel, Tourism & Transportation UN Mission in Nauru
  21. ↑ a b Republic of Nauru Country Brief Australian Government (Department of Foreign Affairs and Trades). Arkistoitu 6.10.2014. Viitattu 16.4.2009. (englanniksi)
  22. ↑ From weightlifter to President of the Republic IWF
  23. ↑ 2019 Parliamentary Election: Final Report election.com.nr. 2019. Viitattu 21.2.2020. (englanniksi)
  24. ↑ Joy Su: Nauru switches its allegiance back to Taiwan from China Taipei Times. Viitattu 16.4.2009. (englanniksi)
  25. ↑ a b Worldmark Encyclopedia of the Nations, s. 569
  26. ↑ Nauru House Nauru Permanen Mission in UN (englanniksi)
  27. ↑ Property sales help clear Nauru debts (Arkistoitu – Internet Archive) Barana Group 2004
  28. ↑ Nauru International Religious Freedom Report 2006
  29. ↑ Which Countries Have The Highest Rates Of Diabetes? Diabetes News 2010
  30. ↑ Nauru tops obesity league
  31. ↑ The World's Heaviest-Smoking Countries Forbes 2007
  32. ↑ Society Commonwealth Secretariat
  33. ↑ USP Nauru Campus University of South Pacific
  34. ↑ a b c Nauru Countries and their cultures
  35. ↑ Carl N. McDaniel & John M. Gowdy: Paradise for Sale A Parable of Nature. University of California Press, 2000. ISBN 9780520222298. ote kirjasta.
  36. ↑ Nauru figures String Figures and How to Make Them Caroline Furness Jayne 1905
  37. ↑ Nauru country profile BBC News
  38. ↑ ANgam Day 26. October Republic of Nauru Pemanent mission to the United Nations
  39. ↑ Nauru Sports-Reference. Arkistoitu 8.9.2016. Viitattu 9.11.2011. (englanniksi)
  40. ↑ Nauru Australian Football Association (NAFA) (Arkistoitu – Internet Archive)
  41. ↑ Tiny Nauru lifts its weight in gold Sydney Morning Heral 2010
  42. ↑ Nauru to accept refugees Australia turned away US today 2001

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

n • k • m
Kansainyhteisö
Jäsenvaltiot

 

Kansainväliset
Kansalliset
Maantieteelliset
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Nauru&oldid=20990120”