H
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
H (h) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten kahdeksas kirjain. H-kirjaimen nimi on suomen kielessä hoo ja äännearvo joko soinniton [h] tai soinnillinen [ɦ].[1]
Kreikkalaisessa kirjaimistossa on latinalaista H-kirjainta edeltänyt eeta (Η, η). Kyrillisessä kirjaimistossa on myös samannäköisiä kirjaimia: kyrillinen Н (н) sekä Һ (һ). Yhdennäköisyydestään huolimatta nämä kaikki ovat Unicode-merkistössä eri merkkejä. Eeta ja kyrillinen Н eivät myöskään merkitse h:n tapaista äännettä; siihen tarkoitukseen käytetään kirjaimia khii (Χ, χ) ja kyrillinen Х (х).
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
H-kirjain on kehittynyt kreikan kirjaimesta eeta (Η). Sen seemiläinen ja myös vanhin kreikkalainen muoto on ollut 
, josta myöhemmin muodostui Η.[2]
H suomen kielessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
H on suomen kielessä konsonantti, joka ääntyy glottaalifrikatiivina. Äänne voi olla joko soinniton [h] tai soinnillinen [ɦ] riippuen sen sijainnista sanassa.[1] Tavallisimmin h on melko hälytön, puolivokaalimainen äänne. h:lla on suomessa allofoneja, jollaisia ovat palataalinen [ç] ja velaarinen [x] variantti kuten sanoissa vihje [viçje] ja tuhka [tuxka].[3] Joidenkin tulkintojen mukaan h on oikeastaan soinniton vokaali.
Kaksoiskonsonanttina hh on suomessa hyvin harvinainen. Poikkeuksia ovat sana hihhuli, muutamat lainasanat (kuten wahhabismi) ja eräät onomatopoieettiset ilmaukset (hohhoijaa, hahhah jne.).[1] Hh esiintyy myös yleisgeminaation johdosta joissakin murteissa kuten savon sanassa rahhoo.
H muissa kielissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
H ääntyy h-äänteenä suomen lisäksi mm. unkarissa ja puolassa.[2]
Monissa kielissä h-kirjain jää usein ääntymättä. Näin on esimerkiksi espanjassa ja portugalissa.[2] Ranskan kielessä h ei tavallisesti äänny lainkaan, mutta ääntyy erityistapauksissa glottaaliklusiilina (jolloin sitä nimitettään harhaanjohtavasti aspiroiduksi h-kirjaimeksi).
Saksan kielessä h ääntyy sanan alussa kuten suomessa. Muutoin se ilmaisee vokaalin pidentymistä paitsi kirjainyhdistelmissä sch ja ch. Esimerkiksi Sahne (suom. "kerma") ääntyy /za:ne/.lähde?
H-kirjainta käytetään monien kielten kirjainyhdistelmissä kuvaamaan sellaisia konsonanttiäänteitä, joille ei ole omaa merkkiä: esimerkiksi ch, sh, sch ja th.
Muita esitystapoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Morseaakkosissa H merkitään: ....
- Radioaakkosissa H on suomalaisen standardin mukaan Heikki ja NATO-standardin mukaan Hotel
- Pistekirjoituksessa (Braille) H merkitään:
- Tietokoneissa H koodataan eri merkistöissä seuraavasti:
| H | h | |
|---|---|---|
| ASCII | 72 | 104 |
| Unicode | U+0048 | U+0068 |
H-kirjaimen merkityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- SI-järjestelmässä
- Fysiikassa
- h on Planckin vakion tunnus.
- h on lämmönsiirtymiskerroin.
- h merkitsee korkeutta (myös teknillisissä piirustuksissa ja kaavoissa).
- H on magneettikentän voimakkuuden tunnus
- H on induktanssin yksikön henryn tunnus.
- H tarkoittaa termodynamiikassa entalpiaa.
- merkitsee matematiikassa kvaternioita.
- H on vedyn kemiallinen merkki.
- H merkitsee biokemiassa histidiinia.
- H on musiikissa C-duuriasteikon seitsemäs sävel (monissa maissa B).
- H ajoneuvon kansallisuustunnuksena merkitsee Unkaria.
- H merkitsee VR:n yleisöaikatauluissa taajamajunaa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Savolainen, Erkki: Verkkokielioppi (1.5.3 Frikatiivit s, h, (f, š)) finnlectura.fi. 2001. Viitattu 18.8.2014.
- ↑ a b c Wichmann, Yrjö ym.: Tietosanakirja. Hakusana H. Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1909–1922. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Hakulinen, Auli (päätoim.): Iso suomen kielioppi. § 4, 5. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-557-2. Teoksen verkkoversio.
