Jumala

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Osa artikkelisarjaa

 malline: näytä • keskustele • muokkaa 

Jumala Isä valtaistuimella, maalaus Westfalenissa, Saksassa, myöhään 1400-luvulla.

Jumala, jumaluus tai jumalolento tarkoittaa tavallisesti henkilöllisiksi käsitettyjä yliluonnollisia olentoja, joiden uskotaan hallitsevan luonnonvoimia, ihmisten kohtaloita ynnä muuta.[1] Suomen kielen sana jumala on ilmeisesti omaperäinen suomalais-ugrilainen sana.[2]

Historioitsijat McNeill ja McNeill katsovat uuden jumalakäsityksen syntyneen, kun paikallisten jumalien palvonnasta siirryttiin "mukana kuljetettaviin" kirjauskontoihin. Niiden ensimmäisiä muotoja olivat noin 500 eaa. syntyneet juutalaisuus ja zarathustralaisuus. Alkuperäisissä uskonnoissa paikalliset jumalat yleensä suojelivat ja rankaisivat ihmisiä näiden tekojen mukaan. [3]

Jumalakäsitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teismi eli jumalausko on käsitys, jonka mukaan on olemassa persoonallinen, vaikuttava Jumala tai jumalia. Polyteismi eli monijumalaisuus on käsitys, jonka mukaan jumalia on useita. Monoteismiin eli yksijumalaisuuden mukaan on vain yksi Jumala. Deismi on käsitys, jonka mukaan Jumala ei kaikkeuden luotuaan ole puuttunut sen kehitykseen tai käsitys jonka mukaan Jumala on kaiken alkusyy. Panteismi eli kaikkijumalaisuus samastaa Jumalan kaikkeuden kanssa.[4]

Sana ateismi viittaa näkemyksiin, joiden mukaan Jumalaa tai jumalia ei ole olemassa tai käsityksiin, joista puuttuu käsitys jonkin jumalan olemassaolosta tai siihen, ettei katso Jumalan olemassaolon puolesta olevan vakuuttavaa näyttöä. Ateismi jaetaan toisinaan negatiiviseksi ja positiiviseksi ateismiksi, joista ensimmäinen katsoo, ettei ole olemassa mitään vakuuttavaa evidenssiä Jumalan olemassaolon puolesta, missä jälkimmäisen mukaan on olemassa evidenssiä Jumalan olemassaolon olettamusta vastaan.[5] Agnostisismiksi kutsutaan näkemyksiä, joiden kannattajat ovat tavalla tai toisella tiedollisesti epävarmoja sen suhteen, onko Jumala olemassa vai;[6].

Kirkon tutkimuskeskuksen vuonna 2011 teettämän tutkimuksen mukaan suomalaisista 27 % uskoi kristinuskon Jumalaan. 23 % suomalaisista uskoi Jumalaan jotenkin muuten kuin luterilainen kirkko opettaa. 17 % oli uskostaan epävarmoja ja 7 % epäili Jumalan olemassaoloa. 21 % ei uskonut Jumalan olemassaoloon.[7] Usko jumalaan vähenee mitä nuoremmista sukupolvista on kyse. 15–29-vuotiaiden sukupolvesta kristinuskon jumalaan uskoi enää 15 prosenttia ja 34 prosenttia ei usko jumalaan ollenkaan.[8]

Kristinusko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osa artikkelisarjaa
Kristinusko
Principal symbol of Christianity
Pääartikkeli: Jumala (kristinusko)

Kristityt uskovat persoonalliseen Jumalaan joka on luonut kaiken, joka on kaikkialla läsnäoleva ja kaikkivaltias. Kristinuskon mukaan on olemassa vain yksi Jumala jolla on kolme persoonaa: Isä, Poika ja Pyhä Henki.[1] Jumala esiintyy myös nimillä JHVE (”Minä olen se joka olen"). [9] Kristinusko korostaa Jumalaa maailman luojana ja luomakunnan persoonallisena ylläpitäjänä,[10] eikä kristinuskossa ole muita jumalia tai jumaluuksia, joskin Vanhassa testamentissa puhutaan jumalien kokouksesta (Psalmit 82:1).

Kristitylle Jumala on yhtäältä Isä, joka on luonut taivaan ja maan, toisaalta tämän Isän Poika, joka on Jeesus Nasaretilaisen persoonassa lihaksi tullut ihmiskunnan Pelastaja, ja kolmanneksi eläväksi tekevä Henki. Tämä käsitys Jumalasta kolmena persoonana – Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä – on kristinuskon kulmakivi ja keskeinen opillinen ero kristinuskon ja muiden monoteististen uskontojen välillä.[11] Kristinuskon mukaan Jumalasta ei saa tehdä kuvaa, koska hän on kaikkialla läsnäoleva henki[12].

Kristinuskon mukaan Jumalasta voidaan saada tietoa yleisen ilmoituksen kautta (Jumalan toiminta luonnossa ja kulttuurissa) sekä erityisen ilmoituksen kautta (Jumalan lihaksi tullut Sana, Jeesus Kristus). Erityisen ilmoituksen tärkein lähde on Raamattu, kristityille ohjeellisiksi tulkittujen kirjoitusten kokoelma.

Kristinuskon opetuksen mukaan Jumala on tuonut ilmi kirkkautensa, nimensä ja kasvonsa Jeesuksessa, joka on näkymättömän Jumalan kuva[13]. Toisaalta kukaan ei ole kuitenkaan nähnyt Jumalaa, eikä voi häntä nähdä. Tässä mielessä kristinuskon Jumala on perimmältään aina salattu. Eri aikoina ihminen on kuitenkin kristinuskon mukaan pyrkinyt muodostamaan itselleen Jumalasta käsityksen, joka pohjautuu tulkintoihin erityisestä ja yleisestä ilmoituksesta, vallitsevasta todellisuuskäsityksestä sekä ihmisen omista mielikuvista. Kristinuskon alkuajoista lähtien kristityt ovat kuvanneet Jumalaa erilaisin sanallisin ja kuvallisin vertauskuvin.

Merkittävin kristillisen jumalakäsityksen ero juutalaiseen on oppi Jumalan kolminaisuudesta. Jumalan kolminaisuuden avulla selitettään Jumalan toimintaa kolmessa ilmenemismuodossa tai roolissa Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Vaikka jokainen persoona on erillinen, kristinuskossa korostetaan, että Jumala on olemukseltaan yksi.

Toisena kristinuskon jumalakäsityksen erona juutalaiseen voidaan pitää suurempaa rakastavan Jumalan painottamista. Kristinuskon opin mukaan keskeisin Jumalaa luonnehtiva ominaisuus on hänen rakkautensa luotujaan kohtaan. Tämä ilmenee erityisesti siinä, että hän antoi Poikansa, Jeesuksen, tulla ihmiseksi, jottei kukaan joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän hänen luonaan taivaassa. Juutalaisuudessa esiintyneet eläinuhrit viittasivat ennakkokuvana Jeesuksen uhriin ristillä, joka oli lopullinen ja tämän jälkeen muille uhreille ei ollut enää tarvetta.[14]

Jumaluusoppineet ovat kuitenkin keskustelleet siitä, voidaanko Vanhan ja Uuden testamentin Jumalaa pitää täysin samana jumalana. Perusteluja ovat olleet muun muassa seuraavat

  • Kolminaisuusoppi ei ole selkeästi esillä Vanhassa testamentissa.
  • Vanhassa testamentissa puhutaan ”Jumalan pojista”,[15] mutta sillä tarkoitetaan ilmeisesti enkeleitä. Jahvella ei ole yhtä ainokaista poikaa, joka olisi syntynyt, ei tehty, ennen aikojen alkua.

Vastaperusteluja edellisiin ovat muun muassa seuraavat:

  • Jumala on tavallaan määritelty monikolliseksi. Heprean sana elohim (”jumala”) on monikkomuotoinen (-im).
  • Jumala puhuu itsestään monikkomuodossa kuitenkin niin, että verbi on yksikössä. Esimerkiksi ”Alussa Jumala (Elohim, mon.) loi (yksikkö) taivaat ja maan" ”[16]
  • Luomiskertomuksen johdantolause ”Alussa Jumala loi...”, hepreaksi bereshit bara, voidaan kääntää myös ”Jumala loi viisauden kautta”. Vanhan testamentin sananlaskuissa viisaus on persoona joka ilmoittaa olleensa olemassa jo ennen maailman luomista. Kristillisten tulkintojen mukaan Jeesuksen on ajateltu olevan muun muassa Sana[17] ja Valkeus,[18] jolla ja jonka Jumala ensimmäisenä loi,[19] tai Viisaus, joka oli ennen aikojen alkua, ensimmäisenä Jumalan luomistöistä ja mukana seuraamassa maailman luomista.[20][21]
  • Heprealaiskirjeessä sanotaan, että kaikki on luotu Jeesuksen kautta: ”...on näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut.”[22]
Isä Jumala sekä profeettoja ja sibylloja (Pietro Perugino, 1497–1500)

Kristinuskon Jumalasta käytetään useaa nimeä, joilla on eri painotuksia. Erityisesti Jeesuksen henkilöön liittyviä nimiä on monta.

  • Jumala – Jumalan perusnimi
  • Jahve – Vanhasta testamentista (erityisesti Toorasta) löytyvä Jumalan nimi, joka tarkoittaa ”Hän on”. Varsinainen nimi ilmaistaan hepreaksi יהוה (JHWH), sekä myös muodoissa אֶהְיֶה (Ehje, ”Minä olen”) tai אֶהְיֶה אֲשֶׁר אֶהְיֶה (Ehje ašer ehje, ”Minä olen se, joka minä olen”).[9] Juutalaisille tämä Jumalan nimi on pyhä, jonka vuoksi tätä Jumalan nimeä ei koskaan lueta, vaan sanotaan Herra (Adonai) tai ”Nimi” (Ha Shem) tai joku muu Jumalan nimistä. Tästä syystä ei enää varmasti tiedetä, miten se tulisi vokalisoida, Jahve vai Jehova. [23]
  • Jehova – katso Jahve. Tämän sanan alkuperästä on käyty vilkasta väittelyä.
  • Adonai, Herra – Jumalan valtiasluonnetta korostava ilmaus, joka osoittaa hänen olevan muiden yläpuolella; myös: Herrojen Herra
  • Adonai Melekh, (hepr. ‏אדני מלך‎)[24]
  • Kuningas, Kuningasten Kuningas – Kuninkuutta korostava nimitys.
  • Elohim – (hepr., monikollinen muoto) Tätä käytetään korostaessa Jumalaa armahtavana.
  • El – (hepr.) Tätä käytetään korostaessa Jumalaa tuomarina.
  • El Shaddai, Kaikkivaltias Jumala[23]
  • El Roih, Ilmestyksen Jumala[23]
  • El Bethel, Betelin Jumala (Bethel = Jumalan huone)[23]
  • Sebaot – (hepr.) ”Sotajoukkojen herra (tai komentaja)”
  • Kaikkivaltias – Nimi korostaa kristinuskon (ja juutalaisuuden) monoteismiä (pantocrator, omnipotent)
  • Pyhä
  • Suuri
  • Korkein
  • Messias – (hepr. masiah), Voideltu
  • Jeesus – ”hän on vapahtava”[25]
  • Kristus – (kreikkaa, khristos Χριστος), ks. Messias; Voideltu
  • Immanuel – (hepr.) ”Jumala on keskellämme”
  • Daavidin juuriverso – Viittaa profetioihin Jeesuksen syntyperästä.
  • Karitsa, Jumalan Karitsa (Agnus Dei) – viittaa erityisesti Jeesuksen kasteeseen sekä juutalaiseen uhrikulttiin (ks. syntipukki); nimitys viittaa usein tuomiopäivän odotukseen (ks. Ilmestyskirja).
  • Nasaretilainen, Nasaretin mies – Nimi viittaa Jeesuksen asuinpaikkaan, jossa hän vietti suurimman osan vuosiin.
  • Ristiinnaulittu – kuvaus Jeesuksesta ristillä.
  • Armahtaja – Jumalan rakkautta ja armoa korostava nimitys.
  • Vapahtaja – Jeesus vapautti ihmiset vapauteen (ks. Raamattu).
  • Lunastaja – Jeesuksen katsotaan kuolemallaan lunastaneen kristityt synnistä, kuolemasta ja pahan vallasta (ja maailmalta).
  • Sovittaja – erityisesti reformoiduissa kirkoissa käytetty kuvaus Jumalasta, jossa hän itse sovittaa sen synnin, mitä ihminen on tehnyt.
  • Jumalan Poika – kolminaisuusopin perustaa; Raamatussa on nimitetty myös muita Jumalan pojiksi, ks. Vanha Testamentti
  • Ainoa Poika, Ainosyntyinen Poika – viittaa erityisesti kolminaisuusoppiin ja uskontunnuksiin (”joka on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua”, Nikaian uskontunnustus).
  • Ihmisen Poika – Jumalan (Jeesuksen) eskatologinen nimitys.
  • Tuuli – viittaa erityisesti pneumatologiaan, eli oppiin Pyhästä Hengestä (kreikk. pneuma πνευμα; tuuli, henki)
  • Henki – erityisesti Jumalan kolmatta persoonaa korostava nimitys, katso kolminaisuusoppi ja Pyhä Henki
  • Puolustaja – erityisesti Pyhään Henkeen viittaava nimi (”Minä lähetän teille Puolustajan”, sanoo Jeesus Raamatussa)
  • Lohduttaja – erityisesti Pyhään Henkeen viittaava nimi
  • Kirkastaja – viittaa Pyhän Hengen tehtävään Pojan suhteen

Tunnuskuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikkinäkevä silmä

Jumalaan yhdistetään erinäisiä tunnuskuvia.

  • Ympyrä – Yksi Jumala, täydellinen
  • Kolmio – Kolminaisuusopin perusteella.
  • Silmä – Jumalan kaikkinäkevä katse
Usein nämä tunnuskuvat yhdistetään siten, että silmä on kolmion sisällä ja kolmio ympyrän sisällä
  • Risti – yksi vanhimmista kristinuskon ”alkuperäisistä” vertauskuvista; risti oli roomalainen rangaistuskäytäntö pahimmille rikollisille, mutta tasavartisena myös vanha auringon ja siten valon vertauskuva

Jumala ja pahuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sekä kristillisessä teologiassa että uskontokritiikissä kristinuskon Jumalan käskyt ja teot ovat olleet tärkeitä keskustelun aiheita. Monien tutkijoiden näkemyksen mukaan Jumala oli juutalaisessa uskonnossa aluksi sekä hyvän että pahan lähde ennen kuin Saatana omaksuttiin juutalaisuuteen persialaisten uskontojen kautta. Vanhan testamentin vanhimmissa kirjoituksissa Saatanaa ei mainita. Saatanan tultua mukaan Jumalalle jäivät hyvät teot ja Saatana sai jonkinlaisen syyttäjän ja myöhemmin ”paholaisen”, roolin.lähde?

Vanha Testamentti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhassa testamentissa Jumala kuvataan sekä rakkaudellisena ja anteeksiantavaisena Luojana.[26] Kaikkeuden tekijänä hänellä on kuitenkin oikeus sanoa, mikä on oikein ja mikä väärin ja määrätä rangaistukset niille, jotka eivät tottele häntä.[27].

Heti Vanhan testamentin alussa kuvaillaan Jumalan luomistekoja. Jumala teki kaiken rakkaudesta ihmisiä kohtaan. Hän loi maapallon kauniiksi kodiksi ihmisperheelle ja maapallolla on kyky tarjota ihmisille monipuolista ja hyvää ravintoa. Luodessaan ihmiset Jumala antoi heille kykyjä ja aisteja, joiden avulla ihmiset voivat nauttia elämästään. Ensimmäiset ihmiset Aadamin ja Eevan Jumala loi kauniiseen puutarhaan. Jumala antoi heille täydellisen terveyden ja mahdollisuuden ikuiseen elämään[28]. Aadam ja Eeva menettivät ikuisen elämän, kun he rikkoivat Jumalan selvää käskyä[29]. Jumala hääti Aadamin ja Eevan paratiisista, mutta teki heille vielä sopivat vaatteet 1 Moos. 3:21.

Jumalan persoonallisuuden piirteitä voidaan erityisesti havaita siinä, miten hän toimi Israelin kansan suhteen. Jumala antoi Israelille lain, joka suojeli israelilaisia moraalisilta vääryyksiltä, sairauksilta [30], auttoi heitä toimimaan Jumalan tahdon mukaisesti ja antoi säännöt yhteiskunnallista elämää varten. Joistakin rikoksista oli rangaistuksena kuolemantuomio, esimerkiksi aviorikoksesta[31]. Jumala antoi anteeksi katuville. Esimerkiksi kuningas Manassen tapaus osoittaa miten Jumala on anteeksiantavainen. Kuningas Manasse palvoi vääriä jumalia ja tappoi viattomia ihmisiä[32]. Nämä olivat rikoksia, joista oli seurauksena kuolemanrangaistus[33]. Manassen jouduttua vaikeuksiin, hän katui, nöyrtyi ja rukoili Jumalaa. Jumala kuuli hänen pyyntönsä, antoi anteeksi ja palautti hänet kuninkaaksi Jerusalemiin[34]. Jumalan käytöksessä on myös vihan Jumala hänen rangaistessaan Egyptiläisiä tappamalla heidän esikoislapsensa.[35] Vanhassa testamentissa opetettiin, että anteeksiantoa ei ole ilman veren vuodatusta - ts. synnin seuraus on kuolema ja eläinuhri symboloi synnin vakavuutta.[36] Eläinuhrit olivat kuitenkin vain esikuvaa Jeesuksen kuolemasta ristillä syntien lopullisena sovittajana. [37]

Kristinuskon ja juutalaisuuden Jumalasta puhuttaessa myöhempinä aikoina ovat herättäneet keskustelua kansanmurhat, joita Jumala laittaa israelilaiset tekemään Vanhan testamentin sivuilla. Useimmat näistä liittyvät luvatun maan valloittamiseen Joosuan kirjassa. Monista kaupungeista tapetaan kaikki asukkaat Jumalan käskystä. Esimerkkinä seuraavat jakeet:

»Herra oli kovettanut vihollisten sydämet ja saanut heidät käymään sotaa Israelia vastaan, jotta heidät voitaisiin julistaa Herralle kuuluvaksi uhriksi ja säälimättä tuhota sen käskyn mukaisesti, jonka Herra oli antanut Moosekselle.[38]»

»Kun israelilaiset olivat autiomaassa kaupungin ulkopuolella lyöneet Ain miehet, jotka olivat seuranneet heidän kannoillaan, ja nämä oli surmattu viimeiseen mieheen, israelilaisten sotajoukko palasi Aihin, ja loputkin kaupungin asukkaat surmattiin. Tuona päivänä saivat surmansa kaikki Ain asukkaat, kaksitoistatuhatta miestä ja naista. Joosua piti tapparansa kohotettuna eikä antanut kätensä vaipua, ennen kuin israelilaiset olivat tuhonneet Ain asukkaat, jotka oli julistettu Herralle kuuluvaksi uhriksi. Karja ja muu omaisuus otettiin kuitenkin ryöstösaaliiksi. Israelilaiset noudattivat kaikessa käskyä, jonka Herra oli Joosualle antanut.[39]»

Jumalalla oli syynsä hävittää kanaanilaiset. Hän oli kärsivällisesti katsellut 400 vuoden ajan kanaanilaisten väärää toimintaa ja antanut heille aikaa muuttaa toimintaansa[40]. Kanaan oli täynnä epäjumalanpalvelusta, moraalittomuutta ja verenvuodatusta. Kanaanilainen uskonto oli alhaista ja rappeutunutta, heidän pyhät paalunsa olivat ilmeisesti fallossymboleita, ja moniin heidän uhrikukkulariitteihinsä liittyi törkeää irstailua ja turmelusta. Insesti, homoseksualismi ja eläimeen sekaantuminen olivat yleistä. Taikuus, loitsiminen, spiritismi ja lasten uhraaminen polttamalla kuuluivat myös kanaanilaisten tapoihin. Asera ja Anat olivat kanaanilaisten jumalattaria. Ne kuvataan eräässä egyptiläisessä tekstissä sekä äitijumalattariksi että pyhiksi prostituoiduiksi, jotka paradoksaalisesti ovat ikuisia neitsyitä (kirjaimellisesti ”suuria jumalattaria, jotka tulevat raskaaksi, mutta eivät synnytä”). Ilmeisesti heidän palvontaansa liittyivät aina temppeliprostituoitujen palvelukset. Nämä jumalattaret vertauskuvasivat sukupuolisen himon lisäksi sadistista väkivaltaa ja sodankäyntiä. Eräässä Ugaritista löydetyssä Baal-eepoksessa kuvaillaankin, kuinka Anat-jumalatar panee toimeen joukkoteurastuksen ja koristautuu sitten ripustamalla itseensä uhriensa päitä sekä kiinnittämällä näiden käsiä vyöhönsä, samalla kun hän kahlaa riemuissaan heidän veressään[41].

Merrill F. Unger kertoo: ”Palestiinassa tehdyissä kaivauksissa on löydetty tuhkakasoja ja pienokaisten luurankojen jäännöksiä pakana-alttarien ympärillä olleilta hautausmailta, mikä osoittaa, että tätä julmaa inhottavuutta harjoitettiin laajalti[42].” Halley’s Bible Handbook (s. 161) sanoo: ”Kanaanilaiset palvoivat antautumalla moraalittomiin nautintoihin jumaliensa edessä – mikä heillä oli uskonnollinen rituaali – ja sitten murhaamalla esikoislapsensa uhriksi näille samoille jumalille. – Baalin ja Astoretin profeetat olivat virallisia pikkulasten murhaajia.” ”Toinen pöyristyttävä tapa olivat niin sanotut ’perustusuhrit’. Kun oli määrä rakentaa talo, uhrattiin lapsi, ja sen ruumis muurattiin seinään.” Näyttää siltä, että Kanaanin maa oli suuressa määrin tullut eräänlaiseksi Sodomaksi ja Gomorraksi kansallisessa mitassa. – Oliko näin inhottavan saastaisella ja raa’alla kulttuurilla enää mitään oikeutta olla olemassa?”

Jumalalla oli Luojana oikeus hävittää kanaanilaiset maasta[43]. Huomionarvoista on, ettei Jumala tuhonnut kaikkia kanaanilaisia. Monet kanaanilaiset tekivät rauhan Israelin kanssa ja säilyttivät elämänsä. Yksi oli kanaanilainen portto Rahab, josta tuli yksi Messiaan, Jeesuksen esiäideistä Matt. 1:5. Sitä pidettiin suurena kunniana. Myös monet hänen sukulaisensa säilyivät elossa[44]. Paavali mainitsi hänet uskonesimerkkinä, jota kristittyjen tulisi jäljitellä[45]. Gibeonilaiset, jotka olivat kanaanilaisia, eivät halunneet taistella Israelia vastaan vaan tekivät rauhan Israelin kanssa ja säilyivät elossa[46] [47]. Kun Kanaanin muut heimot saivat tietää tästä, he lähtivät taistelemaan gibeonilaisia vastaan. Israel lähti puolustamaan gibeonilaisia ja Jumala myös puuttui asioiden kulkuun ja suojeli gibeonilaisia. Tällä tavoin tämä heimo pelastettiin tuholta[48].

Jumalalla oli samat normit myös israelilaisten suhteen ja hän ei suojellut heitä kun nämä rikkoivat hänen lakejaan. Kärsivällisesti Jumala antoi aikaa muutokseen, mutta kun sitä ei tapahtunut, hän ei enää suojellut Israelia[49]. Assyrialaiset valloittivat Israelin pohjoisen valtakunnan[50] ja myöhemmin Babylon poltti Jerusalemin ja vei eteläisen valtakunnan asukkaat vankeina maahansa[51].

Kaiken kaikkeaan Vanhan testamentin kirjoittajat maalaavat Jumalasta lämpimän kuvan. Psalmista kertoi kuinka Jumala on armollinen, suosiollinen ja hidas vihastumaan[52]. Daavid ymmärsi ettei Jumala vaadi ihmisiltä liikoja[53]. Jesaja toi esille että, Jumalan rakkaus meitä kohtaan on vahvempaa ja syvempää kuin äidin rakkaus lapseensa[54]. Hesekiel paljasti että Jumala ei saa iloa kenenkään kuolemasta, ei edes jumalattoman henkilön[55].

Kansanmurhien lisäksi huomiota ovat myöhemmin herättäneet Jumalan monet ankarat lait, joita hän antaa Moosekselle. Jumalan Moosekselle antamiin lakeihin kuuluvat esimerkiksi käsky tappaa homoseksuaalisuuden harjoittajat[56] sekä käsky kivittää hengiltä tottelemattomat ja ”kevytmieliset” lapset[57] ja aviorikoksesta tavatut[58] sekä erilaiset orjuutta koskevat säädökset, joissa esimerkiksi annetaan isännälle lupa lyödä orjaansa, koska tämä on hänen omaisuuttaan.[59]

Uusi Testamentti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uudessa testamentissa esiintyy Jeesuksen opetuksissa ja Jeesuksen (ihmiseksi tulleen Jumalan) teoissa armahtava ja ymmärtäväinen Jumala.

Johanneksen evankeliumissa[60] kerrotaan, kuinka Jeesus asetetaan tilanteeseen, jossa häneltä halutaan mielipide Vanhan testamentin määräykseen aviorikoksesta, jonka mukaan molemmat avionrikkojat pitäisi tappaa. Jeesus (″Jumala”) kuitenkin vapauttaa naispuolisen avionrikkojan.

Luukkaan evankeliumissa[61] opetuslapset haluaisivat pyytää Jumalaa tuhoamaan samarialaisen kylän, koska kyläläiset olivat kieltäytyneet ottamasta vastaan Jerusalemiin matkalla ollutta seuruetta. Jeesus nuhtelee opetuslapsia siitä, että opetuslapset eivät olleet ymmärtäneet Jeesuksen opetuksien perusideaa.

Islam[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Jumala (islam)

Arabian kielessä Jumalasta käytetään nimeä Allah (arab. الله‎, Allāh). Se ei ole erisnimi, vaan tarkoittaa jumalaa yleensä. Tämän takia islamin Jumalasta voidaan myös käyttää suomenkielistä sanaa Jumala.[62] Kristillisen teologian tavoin islamilaiseen teologiseen perinteeseen kuuluu keskustelu Jumalan ominaisuuksista; hän on kaikkivaltias, luomaton, ikuinen, tuonpuoleinen ja niin edelleen.[63] Islam on kristinuskon ja juutalaisuuden tapaan monoteistinen uskonto, jossa palvotaan yhtä Jumalaa, joka kaikkivaltiaasti ohjaa maailman tapahtumia. Jumala on antanut ihmiselle pelastussanomansa, jota seuraamalla ihminen voi kuoltuaan päästä Paratiisiin. Muiden kohtalona on joutua Helvettiin.[64]

Kristinuskon Jumalasta islamin Jumala eroaa etenkin kahdessa suhteessa. Islam edustaa tiukan unitaarista monoteismia, joka sulkee pois kristinuskolle ominaisen kolmiyhteisen Jumalan ja uskon Jeesukseen Jumalan poikana. Toiseksi islamin Jumala on kylläkin armahtava, mutta ennen muuta oikeudenmukainen. Hän tuomitsee ihmisen tämän tekojen mukaan. Hänen ehdottomuutensa tässä eroaa kristinuskolle ominaisesta rakastavasta ja anteeksiantavasta Jumalasta.[63]

Vaikka Paratiisiin periaatteessa pääsee tekemällä hyviä tekoja (esim. rukoilu ja paasto), ja välttämällä kiellettyjä tekoja, mikään ei ole varmaa, sillä Jumala ei ole luvannut mitään ihmisille. Jumalan tahtoa eivät sido ihmisille annetut lupaukset, kuten kristinuskossa. Jopa luonnonlait ovat näennäisiä, sillä kaikki tapahtuu vain Jumalan tahdon mukaan. Tämän opin kiistäminen merkitsee luopumista islamista.[65] Usko kaiken ennalta määräytymisestä kuuluu kuitenkin vain sunnalaiseen islamiin. Äärimmillään se on johtanut fatalismiin, jossa ihmisen kohtalo on ennalta määrätty.[66]

Karl-Heinz Ohlig katsoo, että Koraanin käsitys Jumalasta edustaa itäisen kristillisen perinteen varhaista näkemystä. Se tuo esiin alkuperäisen kristillisen monoteismin puhtaana, vailla hellenistisen trinitaarisen jumalakäsityksen myöhempiä muotoja. Siinä ilmenevä lahkolainen mielenlaatu on kuitenkin kadottanut ajatuksen Jumalan armahtavaisuudesta kääntäen ajatuksen jopa päinvastaiseksi.[63]

Hindulaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Hindulaisuus

Buddhalaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Buddhalaisuus

Juutalaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Jahve

Mormonismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Mormonismi

Jehovan todistajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Jehovan todistajat

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • McNeill, J. R. & McNeill, W. H.: Verkottunut ihmiskunta. Yleiskatsaus maailmanhistoriaan. Vastapaino, 2003/2006.
  • Keller, Nuh Ha Mim (toim.): Reliance of the Traveller. Revised Edition. The Classic Manual of Islamic Sacred Law "Umdat al-Salik" by Ahmad ibn Naqib al-Misri (d. 769/1368) In Arabic with Facing English Text, Commentary and Appendices Edited and Translated by Nuh Ha Mim Keller. Beltsville, Maryland: amana publications, 2017. ISBN 0-915957-72-8. Teoksen verkkoversio. (englanniksi) (arabiaksi)
  • Ohlig, Karl-Heinz: Allah und der christliche Gott. Historisch-theologische und inhaltliche Eigentümlichkeiten. Universität Bochum: Ringvorlesung Katholische Theologie, 29.11.2006. Artikkelin verkkoversio. (saksaksi)
  • Sookhdeo, Patrick: Understanding Islamic Theology. McLean VA: Isaac Publishing, 2013. ISBN 978-0-9892905-1-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Alister E. McGrath: Kristillisen uskon perusteet – Johdatus teologiaan. Helsinki: Kirjapaja, 2017. ISBN 9789522472380.
  2. ↑ Suomen sanojen alkuperä: Etymologinen sanakirja. 1, A–K. Päätoimittaja Erkki Itkonen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1992. ISBN 951-717-692-9.
  3. ↑ McNeill & McNeill, 2006, s. 99
  4. ↑ teismi – – fil. oppi, jonka mukaan kaikkeuden luojana ja ylläpitäjänä on persoonallinen jumaluus. polyteismi – – usko moneen jumalaan, monijumalaisuus. monoteismi yksijumalaisuus. ylijumala Ukko ylijumala. Kreikkalaisten ylijumala Zeus. deismi fil. käsitys jonka mukaan Jumala ei maailman luotuaan ole puuttunut sen kehitykseen; käsitys, jonka mukaan Jumala on kaiken alkusyy.panteismi fil. oppi jumalan ja kaikkeuden samuudesta. Kielitoimiston sanakirja.
  5. ↑ Niiniluoto, Ilkka: Ateismi. Teoksessa Helenius, Timo & Koistinen, Timo & Pihlström, Sami (toim.): Uskonnonfilosofia. Porvoo Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27403-8.
  6. ↑ Rowe, William L.: Agnosticism. Teoksessa Craig, Edward (toim.): Routledge Encyclopedia of Philosophy. London: Taylor & Francis, 1998. ISBN 978-0-415-07310-3. (englanniksi)
  7. ↑ Kirkon tutkimuskeskuksen kyselytutkimus 2011. Tutkimustulos: Suomalaiset haluavat Suvivirren edelleen kevätjuhliinsa. Evl.fi 14.5.2012.
  8. ↑ Ev.lut. kirkon nelivuotiskertomus: Haastettu kirkko, sivu 44Gallup Ecclesiastica 2011
  9. ↑ a b 2 Moos. 3:14–15
  10. ↑ ”Teismi”, Mitä Missä Milloin tietosanakirja, s. 904. Helsinki: Otava, 1992. ISBN 951-1-11669-X.
  11. ↑ Kolme vanhan kirkon tunnustusta Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Viitattu 11.5.2010.
  12. ↑ 2.Moos 20:4, Joh 4:24, Apt 17:28
  13. ↑ Joh 14:7, Kol 1:15, Hepr 1:3
  14. ↑ Hepr 9
  15. ↑ Esim. Job 1:6
  16. ↑ 1. Moos. 1:1
  17. ↑ Joh. 1
  18. ↑ Joh. 1:4–5
  19. ↑ 1. Moos. 1:3
  20. ↑ Sananl. 8:1
  21. ↑ Sananl. 8:22–31
  22. ↑ Hepr. 1:2; kts. Kol. 1:16; Joh. 1:3
  23. ↑ a b c d Eskel, Gavriel (toim.): Israel Update israelupdate.achlak.net. Viitattu 11.5.2010. [vanhentunut linkki]
  24. ↑ Zew, Moshe: WorldWide Witness by Moshe Zew kolumbus.fi. Viitattu 11.5.2010.
  25. ↑ Matt. 1:21
  26. ↑ Jes. 55:7
  27. ↑ Ps. 24:1
  28. ↑ 1 Moos. 1–2
  29. ↑ 1 Moos. 3:1–7
  30. ↑ The Bible and Modern Medicine (Lontoo 1953, s. 37)
  31. ↑ 5 Moos. 22:22
  32. ↑ 2 Kun. 21:2–9
  33. ↑ 2 Moos. 21:12
  34. ↑ 2 Aik. 33:12–13
  35. ↑ 2. Moos. 12:29
  36. ↑ Hepr. 9:22–26
  37. ↑ Hepr 9:26
  38. ↑ Joos. 11:20
  39. ↑ Joos. 8:24–27
  40. ↑ 1 Moos. 15:16
  41. ↑ Archaeology and the Religion of Israel, s. 76, 77
  42. ↑ Archaeology and the Old Testament, s. 279
  43. ↑ 3 Moos. 18:24–28
  44. ↑ Joos. 6:24–25
  45. ↑ Hepr. 11:30–31
  46. ↑ Joos. 9:1–15
  47. ↑ Joos. 9:24–27
  48. ↑ Joos. 10:1–11
  49. ↑ Jer. 7:25–26
  50. ↑ 2 Kun. 17:5–6
  51. ↑ 2 Kun. 25:1–9
  52. ↑ Ps. 145:8–9
  53. ↑ Ps. 103:13–15
  54. ↑ Jes. 49:15
  55. ↑ Hes. 18:21–23
  56. ↑ 3 Moos. 20:13
  57. ↑ 5 Moos. 21:18–21
  58. ↑ 3 Moos. 20:10
  59. ↑ 2 Moos. 21:20–21
  60. ↑ Joh. 8:5
  61. ↑ Luuk. 9:51
  62. ↑ Hämeen-Anttila, Jaakko: Islam: Taskusanakirja, s. 11. Helsinki: Basam Books, 2001. ISBN 952-9842-60-0.
  63. ↑ a b c Ohlig, 2006
  64. ↑ Sookhdeo, 2013, 81-92
  65. ↑ Keller, 2017, 598 (o.8.7.17)
  66. ↑ Sookhdeo, 2013, s. 396

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jumala.
Wikiquote-logo.svg
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Jumala.
  • Davidson, Matthew: God and Other Necessary Beings The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
  • Morley, Brian: Western Concepts of God The Internet Encyclopedia of Philosophy. (englanniksi)
  • Wainwright, William: Concepts of God The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jumala&oldid=20169067”