Tyypin 2 diabetes

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tyypin 2 diabetes mellitus
Blue circle for diabetes.svg
Luokitus
ICD-10 E11
ICD-9 250.00, 250.02
OMIM 125853
Tautitietokanta 3661
MedlinePlus 000313
MeSH D003924
Huom! Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa.

Tyypin 2 diabetes eli aikuistyypin diabetes on yleensä aikuisiällä alkanut diabetes mellitus -tyyppinen ihmisillä ilmenevä aineenvaihduntatauti. Taudissa ilmenee toistuvasti korkea veren glukoosipitoisuus eli hyperglykemia, sillä taudissa kehon solujen kyky reagoida haiman erittämään insuliinihormoniin on heikentynyt. Solut ovat siis insuliiniresistenttejä. Normaalisti insuliini laskee tehokkaasti veren glukoosipitoisuutta.[1] Tyypin 2 diabetesta kutsutaan välillä nimellä aikuistyypin tai aikuisiän diabetes, vaikka se voi ilmetä myös lapsilla.[2][3]

Tyypin 2 diabetes on aluksi oireeton useiden vuosien ajan. Taudin edetessä hyperglykemia pahenee, jolloin se voi aiheuttaa muun muassa runsasta virtsaamistarvetta, runsasjanoisuutta, ei ilmeisistä syistä johtuvaa laihtumista, näön sumeutta tai nälkäisyyttä.[4] Tyypin 2 diabetesta potevien elinajanodote on terveitä lyhyempi, sillä taudissa voi myöhäisvaiheessa ilmetä vakavia elämänlaatua heikentäviä sairauksia, kuten munuaisten vajaatoimintaa aiheuttava diabeettinen nefropatia, sokeuteen mahdollisesti johtava diabeettinen retinopatia, diabeettinen neuropatia tai sepelvaltimotauti.[5]

Sairastumisriski tyypin 2 diabetekseen on suurin vanhoilla vähän liikkuvilla ihmisillä, jotka ovat lihavia. Riski on suurin jos lihavuus on keskivartalolihavuutta.[4] Tyypin 2 diabetesta hoidetaan ravintoa ja liikuntaa koskevalla neuvonnalla taikka sen ja diabeteslääkityksen yhdistelmällä. Hoidon tavoitteena on laskea pitkän ajan verensokeritasapainosta kertova veren HbA1c-lukema potilaan yksilölliselle tavoitetasolle.[6] Laihtuminen ja liikunnan lisääminen taudin varhaisvaiheessa voi jopa parantaa potilaan.[7] Laihtuminen vähentää haiman rasvoittumista ja tehostaa sen verenkiertoa. Tuloksena on insuliinin tehokkaampi vapautuminen.[8] Metformiini on Suomessa yleisimmin käytetty diabeteslääke.[7] Tyypin 2 diabetes vaatii vain vakavimmissa tapauksissa insuliinia tai sen johdannaisia sisältävien pistosten annostelua osana taudin hoitoa.[9]

Suomen Diabetesliiton mukaan tyypin 2 diabetesta potee noin 350 000 suomalaista ja tämän lisäksi noin 100 000 suomalaista potee tautia tietämättään.[10]

Nimet[muokkaa | muokkaa lähdettä]

Tyypin 2 diabetesta kutsuttiin vuosista 1979–1980 alkaen muun muassa Maailman terveysjärjestön suosituksesta "insuliinista riippumattomaksi diabetes mellitukseksi" (englanniksi non-insulin-dependent diabetes mellitus, lyhenne NIDDM). Tyypin 1 diabetesta taas alettiin kutsumaan "insuliinista riippuvaksi diabetes mellitukseksi" (englanniksi insulin-dependent diabetes mellitus, lyhenne IDDM).[11][12]

Vuonna 1997 nimet IDDM ja NIDDM korvattiin nimillä "tyypin 1 diabetes" ja "tyypin 2 diabetes" vastaavasti. Nimet IDDM ja NIDDM koskivat vain taudin aiheutumismekanismia. Nimet vaihdettiin, sillä esimerkiksi NIDDM:ää eli tyypin 2 diabetesta potevia luokiteltiin joissakin yhteyksissä aiheutumismekanisminsa (etiologian) sijaan virheellisesti heidän tarvitsemansa hoidon perusteella. Tyypin 2 diabetesta potevat voivat vaatia hoidossaan insuliinia, joten tyypin 2 diabetesta potevien saatettiin sanoa potevan IDDM:ää (eli tyypin 1 diabetesta) NIDDM:n sijaan.[12]

Oireet ja liitännäissairaudet[muokkaa | muokkaa lähdettä]

Tyypin 2 diabeteksen pääoire on krooninen (jatkuvasti toistuva) hyperglykemia. Hyperglykemia on kuitenkin diabeteksen varhaisvaiheessa useiden vuosien ajan niin lievää, ettei se aiheuta havaittavia oireita. Siksi monet tyypin 2 diabetesta potevat eivät taudin varhaisvaiheessa tiedä sairastavansa diabetesta. Diabetes aiheuttaa oireettomanakin tai vähäoireisena ajanjaksona vaurioita elimistössä, jotka altistavat diabeteksen liitännäissairauksille. Vasta merkittävä hyperglykemia voi aiheuttaa runsasta virtsaamistarvetta, runsasjanoisuutta (polydipsia), ei ilmeisistä syistä johtuvaa laihtumista ja joskus näön sumeutta sekä nälkäisyyttä. Hyperglykemian lisäksi diabeetikoilla on normaaliväestöä suurempi alttius saada jokin infektio.[4] Acanthosis nigricans eli taivetummuus tarkoittaa ihopoimuissa ilmeneviä muuta ihoa paksumpia ja kuivempia tummentumia, jotka ovat yleisiä tyypin 2 diabeetikoilla. Tummentumia voi ilmetä jo ennen varsinaista diabeteksen puhkeamista. Acrochordon-luomet (englanniksi skin tag) ovat myös yleisiä tyypin 2 diabeetikoilla.[13]

Ketoasidoosi (jossa veressä on liikaa sitä happamoivia ketoaineita) ja hyperosmolaarinen hyperglykeeminen oireyhtymä (jossa veressä on liikaa glukoosia) ovat vakavimpia tyypin 2 diabeteksessa ilmeneviä akuutteja ongelmia, sillä ne voivat johtaa kuolemaan. Molemmat voivat ilmetä osin samanaikaisesti ja ovat yleisimpiä vanhemmilla diabeetikoilla. Ne kuitenkin ovat harvinaisia tyypin 2 diabeetikoilla ilman laukaisevia stressitekijöitä, kuten hiljattain ilmennyttä fyysistä vammaa, kirurgista leikkausta, infektiota (esimerkiksi keuhkokuume tai virtsatieinfektio) tai tietynlaisen lääkityksen aloittamista.[14]

Tyypin 2 diabeteksen liitännäissairauksia ovat muun muassa munuaisten vajaatoimintaa aiheuttava diabeettinen nefropatia, mahdollisesti sokeuteen johtava diabeettinen retinopatia ja diabeettinen neuropatia. Neuropatia voi yhdessä diabeteksen aiheuttamien ääreisverenkierron verisuonivaurioiden kanssa johtaa kroonisiin haavaumiin raajoissa, eritoten jaloissa. Loppuvaiheessa haavat voivat vaatia raajan amputaation. Verisuonivaurioiden takia diabeetikoilla on merkittävä riski sairastua sepelvaltimotautiin tai saada aivohalvaus.[5] Tyypin 2 diabetes lisää myös riskiä sairastua Alzheimerin tautiin – riski on diabeetikoilla 1.5–2-kertaa suurempi kuin terveellä väestöllä. Diabeetikoilla on myös noin 2.5-kertaa suurempi riski saada vaskulaarinen dementia.[15] Lisäksi erilaiset syövät ovat tyypin 2 diabeetikoilla muuta väestöä yleisempiä.[16]

Tyypin 2 diabetesta potevien elinaika on taudin liitännäissairauksien takia keskimäärin terveitä lyhyempi. Esimerkiksi 55-vuotiaat tyypin 2 diabetes -diagnoosin saaneet miehet elävät keskimäärin 3.6–11.5 vuotta lyhyemmän elämän kuin terveet. Elinaika riippuu pitkälti siitä, että kuinka hyvin diabeetikko hoitaa tautiaan.[17]

Altistavat tekijät[muokkaa | muokkaa lähdettä]

Merkittävin tyypin 2 diabetekselle altistava tekijä on lihavuus, eritoten keskivartalolihavuus.[18] Muita altistavia tekijöitä ovat korkea ikä, etninen tausta (esimerkiksi Lähi-idästä, Japanista tai Kiinasta kotoisin olevilla on muita suurempi riski sairastua diabetekseen), metabolinen oireyhtymä, sydän- ja verisuonitaudit (nämä ovat merkki diabetekselle altistavista aineenvaihduntahäiriöistä), raskausdiabetes (ilmenee naisilla), tupakointi, vähäinen liikunta, univaje ja epäterveellinen ruokavalio.[18] Esimerkiksi monityydyttymättömässä ruokaöljyssä uppopaistetun ruoan runsasta nauttimista pidetään yhtenä merkittävimmistä kakkostyypin diabeteksen riskiä lisäävistä tekijöistä.[19] Myös suuren glykemiakuorman omaavien ruokien runsas käyttö lisää riskiä sairastua diabetekseen.[20][21]

Myös tyypin 2 diabeteksen ilmeneminen henkilön sukulaisilla lisää henkilön riskiä sairastua itsekin tyypin 2 diabetekseen. Riski sairastua tyypin 2 diabetekseen on kaksinkertainen, jos toisella vanhemmista on tyypin 2 diabetes, ja viisinkertainen, jos molemmilla vanhemmilla on tyypin 2 diabetes.[9][22]

Suojaavat tekijät[muokkaa | muokkaa lähdettä]

Tutkimusnäytön kokonaisuus puhuu sen puolesta, että runsasrasvaisten maitotuotteiden käyttö suojaa kakkostyypin diabetekselta, mutta rasvattomien ei[23].

Ennuste[muokkaa | muokkaa lähdettä]

Tyypin 2 diabetes lyhentää brittipotilaiden elämää keskimäärin 1,7 vuodella. Taudin ennuste riippuu siitä, kuinka hyvin potilaan verensokeri saadaan hallintaan. Esimerkiksi vuonna 2020 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että yksi huonossa hoitotasapainossa vietetty vuosi, jossa pitkäaikaisesta verensokeriarvosta kertova veren HbA1c-arvo on yli 58 millimoolia/mooli, lyhentää sadalla päivällä tyypin 2 diabeetikoiden keskimääräistä elinikää.[24]

Taudin syyt ja kehittyminen[muokkaa | muokkaa lähdettä]

Tyypin 2 diabetes johtuu erityyppisten solujen heikosta kyvystä reagoida haiman beetasolujen tuottamaan insuliiniin eli insuliiniresistenssistä. Insuliiniresistentit solut eivät ota sisäänsä tehokkaasti veren glukoosia eli verensokeria insuliinin vaikutuksesta, jolloin veren glukoosipitoisuus kasvaa toistuvasti epänormaalin korkeaksi esimerkiksi ruokailun yhteydessä. Korkeaa verensokeria sanotaan hyperglykemiaksi ja se on tyypin 2 diabeteksen pääoire. Keho kuitenkin pyrkii kumoamaan insuliiniresistenssin vaikutusta ja lisää insuliinin tuottoa epänormaalin korkeaksi ennen hyperglykemian ja monien muiden diabeteksen oireiden ilmenemistä. Poikkeavan suurta veren insuliinipitoisuutta sanotaan hyperinsulinemiaksi.[1]

Diabeteksen myöhäisemmässä hyperglykemiaa ilmentävässä vaiheessa beetasoluja voi tuhoutua merkittävästi. Tällöin myös insuliinin tuotto vähenee.[1][25]

Insuliiniresistenssi vähentää solujen glukoosin saantia, joten solut alkavat energian saantinsa takaamiseksi tuottamaan ketoaineita eli keho siirtyy kohti ketoosiksi kutsuttua aineenvaihdunnan tilaa. Tässä tilassa esimerkiksi rasvasolut vapauttavat varastoimiaan rasvahappoja ja lihassolut hajottavat proteiinejaan aminohapoiksi. Nämä vaikutukset voivat aiheuttaa vastaavasti diabeteksessa mahdollisesti ilmenevää painon laskua ja lihasheikkoutta. Rasvahapot ja aminohapot päätyvät vereen ja sieltä maksaan, joka tuottaa niistä vereen vapautuvia ketoaineita. Ketoaineet happamoivat verta ja tämä voi johtaa diabeettiseen ketoasidoosikohtaukseen. Rasvahapot myös edistävät LDL:n ja VLDL:n tuottoa maksassa. Näiden tuoton kasvu edistää diabeteksen liitännäisairautena ilmenevää ateroskleroosia.[26]

Osa hyperglykemian glukoosiylimäärästä päätyy virtsaan. Glukoosin mukana virtsaan siirtyy osmoottisesti vettä. Glukoosin mukana diabeetikko menettää ravintoenergiaa, joka edistää diabeteksessa mahdollisesti ilmenevää selittämätöntä laihtumista. Veden menettäminen aiheuttaa janoisuutta ja lisää virtsaamistarvetta. Se voi myös johtaa nestehukkaan.[26] Nestehukka taas voi väkevöidä verta lisäten suhteellisesti veren glukoosi- ja elektrolyyttipitoisuuksia. Tämä voi aiheuttaa vaarallisen hyperosmolaarisen hyperglykeemisen oireyhtymän.[14]

Toteaminen[muokkaa | muokkaa lähdettä]

Henkilöllä on todennäköisesti tyypin 2 tai tyypin 1 diabetes jos

  • hänen veriplasmansa glukoosipitoisuus on 8 tunnin paaston jälkeen yli 7 mmol/l (millimoolia per litra).[27]
  • hän on juonut 75 grammaa glukoosia sisältävän nesteen ja 2 tunnin jälkeen juomisesta hänen plasmansa glukoosipitoisuus on yli 11.1 mmol/l. Tätä koetta sanotaan muun muassa sokerirasituskokeeksi.[27]
  • glykatoituneen hemoglobiinin (HbA1c) pitoisuus veressä on yli 48 mmol/mol (millimoolia per mooli).[27]

Yksiselitteisiä kriteerejä tyypin 1, tyypin 2 tai muiden diabetesmuotojen erottamiselle toisistaan ei ole, vaan varhainen taudin luokittelu perustuu todennäköisimpään vaihtoehtoon. Esimerkiksi ketoasidoosin ilmeneminen potilaalla viittaa vahvasti tyypin 1 diabetekseen. Täydentävät kokeet vahvistavat tarvittaessa diagnoosin. Esimerkiksi C-peptidipitoisuuden mittaus kertoo, ilmeneekö potilaalla insuliinin puutos. Puutos viittaisi tyypin 1 diabetekseen, mutta voi viitata myös johonkin MODY-diabetekseen.[9]

Hoito[muokkaa | muokkaa lähdettä]

Aikuisten kakkostyypin diabetesta hoidetaan brittiläisen terveysviranomaisen antaman virallisen hoitosuosituksen mukaan joko näyttöön perustuvalla, ravintoa ja liikuntaa koskevalla neuvonnalla taikka sen ja diabeteslääkityksen yhdistelmällä. Hoidon tavoitteena on laskea pitkän ajan verensokeritasapainosta kertova HbA1c-lukema potilaan yksilölliselle tavoitetasolle.[6]

Tyypin 2 diabetesta hoidetaan Suomessa ensisijaisesti elintapamuutoksilla. Esimerkiksi pysyvä laihtuminen normaalipainoon ja säännöllisen liikunnan harrastaminen voivat jopa parantaa vastikään todetun tyypin 2 diabeteksen.[7]

Ruokavalio[muokkaa | muokkaa lähdettä]

Suomalaisen lääkäriseura Duodecimin mukaan keskeisintä diabetesruokavaliossa on sen sisältämä ravintoenergia ja terveellinen diabetesruokavalio vastaa muulle väestölle suositeltavaa ruokavaliota. Esimerkiksi kasviksia pitäisi nauttia noin 400–500 grammaa päivässä. Terveellinen ruokavalio ehkäisee myös korkean verenpaineen sekä sydän- ja verisuontautien kaltaisia sairauksia, jotka ovat diabeetikoilla tavallista yleisempiä.[7]

Sokereiden tai muiden vähän ravintokuituja sisältävien hiilihydraattien korvaaminen runsaskuituisilla pienen glykemiaindeksin omaavilla hiilihydraattilähteillä vähentää verensokeritason suuria vaihteluita, joka on diabeteksen kannalta edullista[9].

Vuonna 2020 julkaistun 18 kuukautta kestäneen 92:teen tyypin 2 diabetesta potevaan henkilöön kohdistuneen tutkimuksen mukaan 90 grammaa hiilihydraatteja päivässä sisältävä vähähiilihydraattinen ruokavalio on verensokerin ja small dense LDL-hiukkasten (sdLDL) suhteen parempi vaihtoehto kuin 150 grammaa hiilihydraattia sisältävä perinteinen diabetesruokavalio. Vähemmän hiilihydraatteja nauttineiden osanottajien paastoverensokeri laski tasolta 160 mg/dl tasolle 133 mg/dl ja kahden tunnin verensokeri tasolta 226 mg/dl tasolle 132 mg/dl samalla kun perinteistä diabetesruokavaliota noudattavien tasot laskivat huomattavasti vähemmän. Perinteisen diabetesruokavalion noudattaminen nosti lisäksi veren potentiaalisesti haitallisten sdLDL-hiukkasten määrää lähtötasosta 11 mg/dl tasolle 13 mg/dl.[28]

Virginian yliopistossa vuosina 2014-2020 tehdyssä interventiotutkimuksessa havaittiin, että hiilihydraattien rajoittamiseen perustuvaan laihdutusohjelmaan vuoden ajan osallistuneista insuliinihoitoisista diabeetikoista seitsemänkymmentä prosenttia kykeni lopettamaan insuliinihoidon kokonaan, ja 15 prosenttia kykeni pienentämään hoitoannostaan. Pitkän ajan verensokeria kuvaava HbA1c-luku pieneni kahdeksasta seitsemään prosenttiin. Osanottajat laihtuivat lisäksi keskimäärin 15 prosenttia painostaan painaen 99 kiloa vuoden kuluttua ohjelman aloittamisesta. Kokeeseen osallistui 185 potilasta, joista 54 prosenttia keskeytti kuitenkin ohjelman ensimmäisen 12 kuukauden aikana.[29]

Resistentin tärkkelyksen lisääminen ruokavalioon ei ole osoittautunut toimivaksi hoidoksi[30].

Lääkkeet[muokkaa | muokkaa lähdettä]

Jos elämäntapamuutokset eivät laske verensokeritasoa kylliksi, voidaan tyypin 2 diabeteksen hoitoon käyttää lääkkeitä. Suomessa yleisimmin käytetty lääke tyypin 2 diabetekseen on metformiini, jonka ohella saatetaan tarvittaessa käyttää muita diabeteslääkkeitä. DPP-4:n estäjiä käytetään niillä, joille metformiini ei sovi lääkkeeksi.[7] Suomessa käytettyjä DPP-4:n estäjiä ovat alogliptiini, linagliptiini, saksagliptiini, sitagliptiini ja vildagliptiini. Muita Suomessa käytettyjä diabeteslääkkeitä ovat GLP-1:n johdannaiset (esimerkiksi liraglutidi, eksenatidi, dulaglutidi ja liksisenatidi), SGLT-2:n estäjät (esimerkiksi dapagliflotsiini ja empagliflotsiini), sulfonyyliureat (esimerkiksi glimepiridi ja glipitsidi), glinidit (esimerkiksi repaglinidi) ja glitatsonit (esimerkiksi pioglitatsoni). Insuliinia tai sen johdannaisia käytetään säännöllisesti vain vaikeasti oireilevien tyypin 2 diabeetikkojen kohdalla tai kertaluonteisesti akuutin hyperglykemian hoitoon.[9]

Diabeteslääkkeet voivat aiheuttaa haittavaikutuksia. Eritoten glinidit, sulfonyyliureat ja insuliini tai sen johdannaiset voivat aiheuttaa liian alhaisen verensokeritason eli hypoglykemian.[9]

Tyypin 2 diabeteksen liitännäissairauksia ehkäistään tarvittaessa esimerkiksi verenpainelääkkein, kolesterolilääkkein (esimerkiksi statiinit) ja asetyylisalisyylihapon avulla.[9]

Muuta[muokkaa | muokkaa lähdettä]

Tyypin 2 diabeteksessa verensokeritasoa tulee mitata omatoimisesti verensokerimittarilla yleensä vain lääkärin kehotuksesta.[7][9] Mikäli henkilö ei laihdu, saatetaan harkita lihavuusleikkausta osana diabeteksen hoitoa.[7]

Esiintyvyys[muokkaa | muokkaa lähdettä]

Suomen Diabetesliiton mukaan tyypin 2 diabetesta potee noin 350 000 suomalaista ja tämän lisäksi noin 100 000 suomalaista potee tautia tietämättään.[10] Tyypin 2 diabeteksen eri esiintyvyys seitsenkertaistui Suomessa vuosina 1976–2016.[31] FinDM II -nimisen tutkimuksen mukaan tyypin 2 diabeteksen esiintyvyys Suomessa on likimain kaksinkertaistunut vuosina 1997–2007 ja miesten osuus tyypin 2 diabeetikoista on kasvanut hieman. Tutkimuksen mukaan 1997 tyypin 2 diabetestapauksia oli 138 337, joista naisia oli 55.9 %. 2007 tapauksia oli 245 257, joista 50.1 % oli naisia.[32]

Kansainvälisen diabetesliiton (IDF) mukaan vuonna 2019 maailman 20–79-vuotiaasta väestöstä 9.3 % eli 463 miljoonaa henkilöä poti tyypin 2 diabetesta tai tyypin 1 diabetesta. IDF ennustaa osuuden olevan 9.2 % vuonna 2030 (578.4 miljoonaa diabeetikkoa) ja 9.6 % vuonna 2045 (700.2 miljoonaa diabeetikkoa). IDF:n tilastoissa ei ole eroteltu diabetestyyppejä toisistaan, mutta IDF arvioi tyypin 2 diabeteksen vastaavan valtaosaa diabetestapauksista.[33]

Katso myös[muokkaa | muokkaa lähdettä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa lähdettä]

  • RA DeFronzo et al: International textbook of diabetes mellitus. 4. painos. John Wiley & Sons Ltd., 2015. ISBN 9780470658611.

Viitteet[muokkaa | muokkaa lähdettä]

  1. ↑ a b c ME Cerf: Beta cell dysfunction and insulin resistance. Frontiers in Endocrinology, 2013, 4. vsk. PubMed:23542897. doi:10.3389/fendo.2013.00037. ISSN 1664-2392. Artikkelin verkkoversio.
  2. ↑ Yrjö Kokkonen: Ylipainoisilla lapsilla hyvin vaarallista diabetestä Yle Uutiset. 30.4.2012. Viitattu 12.5.2020.
  3. ↑ Hannu Jalanko: Diabetes lapsella terveyskirjasto.fi. 7.11.2019. Viitattu 12.5.2020.
  4. ↑ a b c Diagnosis and classification of diabetes mellitus. Diabetes Care, 2009, 32. vsk, nro Suppl 1, s. S62–S67. PubMed:19118289. doi:10.2337/dc09-S062. ISSN 0149-5992. Artikkelin verkkoversio.
  5. ↑ a b DeFronzo, s. 564–571
  6. ↑ a b Key priorities for implementation | Type 2 diabetes in adults: management | Guidance | NICE www.nice.org.uk. Viitattu 18.7.2021.
  7. ↑ a b c d e f g Tyypin 2 diabeteksen hoito terveyskirjasto.fi. Viitattu 11.5.2020.
  8. ↑ Väitöstutkimus: lihavuusleikkaus vähentää haiman rasvoittumista Diabetesliitto. Viitattu 31.7.2020.
  9. ↑ a b c d e f g h Tyypin 2 diabetes kaypahoito.fi. Viitattu 11.5.2020.
  10. ↑ a b Tyypin 2 diabetes diabetes.fi. Viitattu 11.5.2020.
  11. ↑ IB Hirsch: Type-1-and-change diabetes. Clinical Diabetes, 1999, 17. vsk, nro 4. ISSN 1945-4953. Artikkelin verkkoversio.
  12. ↑ a b The expert committee on the diagnosis and classification of diabetes mellitus: Report of the Expert Committee on the Diagnosis and Classification of Diabetes Mellitus. Diabetes Care, 1997, 20. vsk, nro 7, s. 1183–1197. PubMed:9203460. doi:10.2337/diacare.20.7.1183. ISSN 0149-5992. Artikkelin verkkoversio.
  13. ↑ M Duff et al: Cutaneous manifestations of diabetes mellitus. Clinical Diabetes, 2015, 33. vsk, nro 1, s. 40–48. PubMed:25653473. doi:10.2337/diaclin.33.1.40. ISSN 0891-8929. Artikkelin verkkoversio.
  14. ↑ a b DeFronzo, s. 799–808
  15. ↑ A Jayaraman, CJ Pike: Alzheimer’s disease and type 2 diabetes: multiple mechanisms contribute to interactions. Current diabetes reports, 2014, 14. vsk, nro 4, s. 476. PubMed:24526623. doi:10.1007/s11892-014-0476-2. ISSN 1534-4827. Artikkelin verkkoversio.
  16. ↑ M Abudawood: Diabetes and cancer: a comprehensive review. Journal of Research in Medical Sciences, 2019, 24. vsk. PubMed:31741666. doi:10.4103/jrms.JRMS_242_19. ISSN 1735-1995. Artikkelin verkkoversio.
  17. ↑ J Leal, AM Gray, PM Clarke: Development of life-expectancy tables for people with type 2 diabetes. European Heart Journal, 2009, 30. vsk, nro 7, s. 834–839. PubMed:19109355. doi:10.1093/eurheartj/ehn567. ISSN 0195-668X. Artikkelin verkkoversio.
  18. ↑ a b Tyypin 2 diabeteksen riskitekijät Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 11.5.2020.
  19. ↑ T Yamashima et al: Intake of ω-6 polyunsaturated fatty acid-rich vegetable oils and risk of lifestyle diseases. Advances in Nutrition, 2020, 11. vsk, nro 6, s. 1489–1509. PubMed:32623461. doi:10.1093/advances/nmaa072. ISSN 2161-8313. Artikkelin verkkoversio.
  20. ↑ B Bhavadharini et al: White rice Intake and incident diabetes: a study of 132,373 participants in 21 countries. Diabetes Care, 2020, 43. vsk, nro 12. PubMed:32873587. doi:10.2337/dc19-2335. ISSN 0149-5992. Artikkelin verkkoversio.
  21. ↑ Hina Zahid: Excess white rice intake linked to new onset of Type 2 Diabetes medicaldialogues.in. 4.9.2020. Viitattu 27.9.2020. (englanniksi)
  22. ↑ K Hemminki et al: Familial risks for type 2 diabetes in sweden. Diabetes Care, 2010, 33. vsk, nro 2, s. 293–297. PubMed:19903751. doi:10.2337/dc09-0947. ISSN 0149-5992. Artikkelin verkkoversio.
  23. ↑ Maitorasva ehkäisee diabetesta. Kari Salminen. Tiede-lehti 1/2015.
  24. ↑ AH Heald et al: Estimating life years lost to diabetes: outcomes from analysis of National Diabetes Audit and Office of National Statistics data. Cardiovascular Endocrinology & Metabolism, 2020, 9. vsk, nro 4, s. 183–185. PubMed:33225235. doi:10.1097/XCE.0000000000000210. ISSN 2574-0954. Artikkelin verkkoversio.
  25. ↑ DeFronzo, s. 354–365
  26. ↑ a b N Thomas et al: A practical guide to diabetes mellitus, s. 1–15. 7. painos. Jaypee Brothers Medical Publishers, 2017. ISBN 9789351528531.
  27. ↑ a b c Pirjo Ilanne-Parikka: Diabetes ("sokeritauti") Duodecim - Terveyskirjasto. 5.2.2018. Viitattu 3.12.2019.
  28. ↑ C Chen et al: Effect of a 90 g/day low-carbohydrate diet on glycaemic control, small, dense low-density lipoprotein and carotid intima-media thickness in type 2 diabetic patients: An 18-month randomised controlled trial. PLOS ONE, 2020, 15. vsk, nro 10, s. e0240158. PubMed:33017456. doi:10.1371/journal.pone.0240158. ISSN 1932-6203. Artikkelin verkkoversio.
  29. ↑ Susan Wolver, Kristen Fadel, Ethan Feiger, Zein Aburish, Brennen O'Rourke, Toni-Marie Chandler: Clinical Use of a Real-World Low Carbohydrate Diet Resulting in Reduction of Insulin Dose, Hemoglobin A1c and Weight. Frontiers in Nutrition, 0001, nro 0. doi:10.3389/fnut.2021.690855. ISSN 2296-861X. Artikkelin verkkoversio. English
  30. ↑ Yolanda Arias-Córdova, Jorge Luis Ble-Castillo, Carlos García-Vázquez, Viridiana Olvera-Hernández, Meztli Ramos-García, Adrián Navarrete-Cortes: Resistant Starch Consumption Effects on Glycemic Control and Glycemic Variability in Patients with Type 2 Diabetes: A Randomized Crossover Study. Nutrients, 2021-11, nro 13, s. 4052. doi:10.3390/nu13114052. Artikkelin verkkoversio. en
  31. ↑ Nina Riihimaa: Veren sokerointi seis! Hyvä Terveys. 15.1.2016. Viitattu 25.11.2020.
  32. ↑ S Reijo, K Sari: Diabeteksen ja sen lisäsairauksien esiintyvyyden ja ilmaantuvuuden rekisteriperusteinen mittaaminen, s. 13. Suomen Diabetesliitto, 2009. ISBN 9789524860857. Teoksen verkkoversio.
  33. ↑ R Williams et al: IDF diabetes atlas, s. 34–43. 9. painos. International Diabetes Federation, 2019. ISBN 9782930229874. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa lähdettä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tyypin 2 diabetes.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tyypin_2_diabetes&oldid=20359690”