L
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
L (l) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten kahdestoista kirjain. L-kirjaimen nimi on suomen kielessä äl (aiemmin myös el)[1] ja äännearvo [l].
Kreikkalaisessa kirjaimistossa latinalaista L-kirjainta vastaa lambda (Λ, λ), kyrillisessä kirjaimistossa puolestaan Л (л).
Historiaa[muokkaa | muokkaa lähdettä]
Alkuperältään L-kirjain on peräisin muinaisseemiläisestä kirjainmerkistä lamed. Tästä kehittyi puolestaan kreikan lambda, josta taas syntyi latinan l-kirjain.[2]
L suomen kielessä[muokkaa | muokkaa lähdettä]
L-kirjaimella merkitään suomen kielessä lateraalikonsonanttia [l]. L ääntyy periaatteessa samalla tavalla kaikissa asemissa, mutta vokaaliympäristö vaikuttaa sen laatuun ja paikkaan jonkin verran. Eräissä murteissa l on vahvasti palataalistunut (i- tai j-värinen).[3]
Suomen kielessä on joitain l-kirjaimeen päättyviä sanoja.
Muita esitystapoja[muokkaa | muokkaa lähdettä]
- Morseaakkosissa L merkitään: .-..
- Radioaakkosissa L on suomalaisen standardin mukaan Lauri ja NATO-standardin mukaan Lima
- Pistekirjoituksessa (Braille) L merkitään:
- Tietokoneissa L koodataan eri merkistöissä seuraavasti:
| L | l | |
|---|---|---|
| ASCII | 76 | 108 |
| Unicode | U+004C | U+006C |
L-kirjaimen merkityksiä[muokkaa | muokkaa lähdettä]
Pienen l:n merkityksiä[muokkaa | muokkaa lähdettä]
- l on arvosana laudatur.[4]
- l. on suomessa eli-sanan lyhenne.
- l. on suomessa läänin lyhenne.[4]
- l tai L on litran tunnus.
Ison L:n merkityksiä[muokkaa | muokkaa lähdettä]
- L on roomalainen numero viisikymmentä.
- L on fysiikassa induktanssin tunnus.
- L on fysiikassa pyörimismäärän (kiertoliikemäärä, liikemäärämomentti, impulssimomentti) tunnus.
- L tarkoittaa oikeustieteessä lakia.[4]
- L ajoneuvon kansallisuustunnuksena tarkoittaa Luxemburgia.
- L merkitsee vaatteiden kokoluokituksessa suurta (engl. large).[4]
- L merkitsee suomalaisissa kalentereissa lauantaita (käytetään myös lyhennettä La).
- L merkitsee kasvien ja eläinten tieteellisissä nimissä Carl von Linné. [5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa lähdettä]
- ↑ Kolehmainen, Taru: Ällätikulla silmään! Kirjainten nimitykset suomen kielessä. Kielikello, 2008, nro 2. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Ravila, Paavo et al. 1963. Otavan iso tietosanakirja, Encyclopaedia Fennica. Keuruu: Otava.
- ↑ Savolainen, Erkki: Verkkokielioppi (1.5.4 Likvidat l, r) finnlectura.fi. 2001. Viitattu 18.8.2014.
- ↑ a b c d Lyhenneluettelo 07.01.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 9.4.2013.
- ↑ Wichmann, Yrjö ym.: Tietosanakirja. Hakusana L. Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1909–1922. Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa lähdettä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta L Wikimedia Commonsissa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta