Kosteikko

Kosteikkoa Hvítá-joen varrella, Islannissa

Kosteikko on yleisnimitys luontotyypeistä, jotka sijoittuvat kovanmaan ja avoveden välille. Kosteikkoja ovat esimerkiksi märät ja vettyneet matalat maa-alueet, matalat järvet ja merialueet, suot, tulvametsät ja virtaavat vedet.

Kosteikot tarjoavat kasvualustan monille eläin- ja kasvilajeille ja ne voivat toimia puskurina tulva-alueilla ja estää voimakkaat ja äkilliset tulvat. Sateet, valuma-alueelle tulevat vedet, alueen maaperä ja maanpinnan korkeuserot sekä veden haihtuminen muodostavat kosteikkojen hydrologiset olosuhteet. Kosteikot ovat yksi arvokkaimmista ja uhanalaisimmista luontotyypeistä maapallolla. Suot, umpeen kasvavat järvet, tulvaherkät alueet, matalat merenlahdet, veden peittämät ranta-alueet ja mangroverannat, ovat kaikki uhanalaisia luontotyyppejä.

Pohjois-Euroopassa on kosteikoiksi luokiteltavia alueita enemmän kuin monessa muussa maanosassa. Suomessa ja Ruotsissa kosteikkoja on noin 25 % maapinta-alasta.

Suojelu

Ramsarin sopimus on kansainvälinen sopimus kosteikkojen ja vesialueiden suojelusta. Floridassa, Yhdysvalloissa sijaitseva Evergladesin valtava rämealue kuuluu UNESCO:n maailmanperintöluetteloon.

Kunnostus

Pappilanluhdan kunnostettua kosteikkoa Lieksassa.

Kosteikkoja on kunnostettu Suomessa ja muualla maailmassa niiden luontoarvojen vuoksi. Muun muassa useat vesi- ja kahlaajalinnut sekä hyönteiset viihtyvät kosteikkoalueilla. Esimerkiksi Suomessa on Helsingissä kunnostettu Vantaanjoen suiston kaislikkoaluetta ja Floridassa, Yhdysvalloissa Evergladesin valtavaa rämealuetta.

Katso myös

• Allas (geomorfologia)

Kirjallisuutta

• Seppo Keränen, Kari Soveri, Pertti Kalinainen, Kaija Keskinen. Kosteikko – maata, vettä ja elämää. Suomen luonnonsuojelun tuki 1979

Lähteet

• Kosteikot pohjoismaissa ja Ramsar-sopimus (PDF) Pohjoismaiden Ministerineuvosto, Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 16.6.2009.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kosteikko Wikimedia Commonsissa