Lehdistönvapaus
| Erittäin vakava tilanne Vaikea tilanne Huomattavia ongelmia | Tyydyttävä tilanne Hyvä tilanne Ei luokiteltu/ Ei dataa |
Lehdistönvapaus tarkoittaa tiedotusvälineiden vapautta sensuurista ja valtion ja esivallan painostuksesta. Lehdistönvapaus on demokraattisen järjestelmän kulmakiviä, ja se on mukana useimpien maiden perustuslaissa. Lehdistöä on sanottu neljänneksi valtiomahdiksi Montesquieun vallan kolmijako-opin mukaan.[2]
Toimittajaksi tai kirjailijaksi ryhtymiseen tarvittiin usein aikaisemmin lupa. Nykyisin lehdistönvapaus takaa kaikille yhtäläiset oikeudet ryhtyä toimittajaksi.
Lehdistönvapauden ja -vastuun periaatteita ovat:kenen mukaan?lähde?
- Päävastuullinen siitä, mitä lehdessä, radiossa, kirjassa tai tv-ohjelmassa kerrotaan, on päätoimittaja
- Jos tiedossa, kirjoittaja tai toimittaja on osavastuullinen
- Lehdistön oikeudenloukkaukset (herjaaminen, loukkaukset) vanhenevat usein pian
- Kyse ei ole herjaamisesta, mikäli syytöksen esittäjä kykenee todistamaan puheensa
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lehdistönvapauden juuret ovat klassisessa liberalismissa. Maailman ensimmäinen julistus lehdistönvapaudesta annettiin Ruotsissa (ja siten myös Suomessa) vuonna 1766, paljolti Anders Chydeniuksen valtiopäivätyön ansiosta.[3]
Lehdistönvapaus Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lainsäädäntö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen perustuslaki takaa kansalaisille oikeuden "ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä".[4] Lehdistönvapauden määrittää tarkemmin laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä, joka sisältää mm. säädökset toimittajan vastuusta, oikeudesta vastineeseen ja oikaisuun sekä lähdesuojasta. [5]
Tilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2016 Toimittajat ilman rajoja -järjestö arvioi Suomen lehdistönvapaustilanteen maailman parhaaksi kahdeksatta kertaa peräkkäin. Raportissa vertailtiin muun muassa 180:n maan median mahdollisuuksia toimia itsenäisesti, millaista lainsäädäntöä mediaan kohdistetaan, sekä toimittajien riippumattomuuden ja turvallisuuden ylläpitämistä.[6] Sen jälkeen Suomi putosi kahdeksi vuodeksi, mutta nousi vuonna 2019 toiselle tilalle.[7]
Tutkivan journalismin yhdistys teki jäsenilleen kyselyn tutkivan journalismin mahdollisuuksista huhtikuussa 2016. Siihen vastasi 58 yhdistyksen jäsentä. Kyselyn mukaan 33,3 % oli sitä mieltä, että toimituksiin kohdistuvat paineet eivät ole vaikuttaneet julkaisupäätöksiin. 29,6 % vastasi, että toimitus on jättänyt käsittelemättä tai tutkimatta aiheita niiden arkaluontoisuuden takia; 27,8 % vastasi, että juttujen sisältöä on muutettu ulkopuolisen painostuksen jälkeen muista kuin journalistisista syistä; 13 % oli sitä mieltä, että juttuja on jätetty julkaisematta ulkopuolisen painostuksen jälkeen muista kuin journalistisista syistä; ja 18,5 % antoi jonkin muun vastauksen.[8]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ "2020 World Press Freedom Index", 2020, Toimittajat ilman rajoja (Reporters Without Borders), viitattu 25.12.2020
- ↑ Monesko valtiomahti? Viitattu 9.9.2012.
- ↑ The World's First Freddom of Information Act SwedenFinlan 1766, Scribd.com
- ↑ Suomen perustuslaki, 12§ Finlex. Viitattu 4.9.2012.
- ↑ Laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä Finlex. Viitattu 4.9.2012.
- ↑ Sananvapausjärjestö: Suomi edelleen ykkönen lehdistönvapaudessa – Turkin tilanne heikkeni entisestään (Digitilaajille) HS.fi. Viitattu 12.10.2016.
- ↑ Pia Parkkinen, Suomi nousi lehdistönvapausindeksissä toiselle sijalle Yle.fi, uutiset 18.4.2019, viitattu 21.9.2019
- ↑ Kysely: Mahdollisuudet tutkivaan journalismiin ovat heikentyneet, juttuja jätetty julkaisematta painostuksen vuoksi utkiva.fi. Viitattu 12.10.2016.
